Tänään käydään läpi tilasuunnittelun prosessia. Sitä ollaan tahkottu tässä koulun alusta saakka ja lopputulokset pääsivät eilen esittelyyn. Suunnittelun ohessa olemme myös syventyneet väriopin ihmeelliseen maailmaan joka on isossa asemassa tilaa suunniteltaessa. Pakko sanoa että näistä aiheista pidän kyllä valtavasti. Voisin uppoutua piirtämiseen, tutkimiseen, netissä surffailuun ja ihan vain haaveiluun tuntikausiksi. Mutta siinä kohtaa kun lähdetään asiakkaalle suunnittelemaan, on omat haaveet jätettävä sivuun ja toteutettava tilaajan sisustustoiveita sekä unelmia. Kävimme kurssin alkumetreillä vierailulla työmaalla jossa mahdollinen asiakaskohde oli ja kuvasimme sen tarkasti. Suurin osa luokkamme tytöistä lähtikin innoissaan kyseistä kohdetta piirtämään mutta itselläni oli mielessä jotain hivenen parempaa. Asiakas, jonka kanssa taatusti synkkaisi ja olisi helppo löytää miellyttäviä ratkaisuja. Hmm.. Kukahan se mahtaa olla.. No minä tietty :D! Kyllä, sain opettajalta luvan tehdä tilasuunnitelman meidän taloon. Sain vielä tiimiin mukaan kaksi rempseää tyttöä joten mikäs sen parempaa. Tiukan loppurutistuksen myötä saimme Liinan ja Marjon kanssa kasaan suunnitelmat tästä pitkään tekeillä olleesta talosta ja asiakas oli erittäin tyytyväinen tuotoksiin ;).
Ennen kuin suunnitelmaa lähdettiin tekemään, oli mietittävä kohderyhmä ja teema. Nämä ovat suunnittelun kulmakiviä ja ohjenuoria, joita noudattamalla päästään parhaaseen lopputulokseen. Meidän tapauksessamme kohderyhmä oli aika selkeä. Pieni perhe koiran kera. Jos olisi äkkiseltään pitänyt heittää kuvausta kokoonpanostamme niin ehkä olisin käyttänyt sanoja kuten laiskanpulskea, itsepäinen, omalaatuinen, työnarkkis, pissis.. Vaikka kuinka osuvia kuvauksia ovatkin niin sisustamiseen noilla piirteillä on aika pieni merkitys. Lähinnä tulisi miettiä arjessa tapahtuvia aktiviteetteja, joita varten tarvitaan erinäisiä toiminnallisuuksia mitkä asukasta parhaiten palvelee. Joten siis tarkemmalla pohdinnalla kuvaukset menisi kuta kuinkin seuraavasti:
Mitä edellä mainituista sitten pystyi suunnitelmaa varten hyödyntämään? Sanoisinpa että kodista olisi löydyttävä ainakin äidille paljon työskentely- ja säilytystilaa, Iso-O:lle Iso töllö, muhkea sohva ja jääkaappi sekä Teinarille oma huone valtavalla säilytystilalla ja tyttömäisten hörsyjen kera :). Materiaalivalinnoissa sitten korostui Capu, jonka karvat tuppaavat tunkeutumaan lähes joka paikkaan ja kynnet läpäisevät melkein terästä. Siispä kestäviä ja helppohoitoisia huonekaluja hakuun.
Kohderyhmäselvityksen myötä päästiin teeman valintaan. Minunlaiselleni asiakkaalle moista on todella vaikea määrittää. Jos muuttaa mieltänsä yhtä usein kuin minä, on siinä kokeneemmatkin suunnittelijat pulassa. Paras teema tässä tapauksessa siis olisi sellainen jossa värit ovat hillityt ja maanläheiset, kalusteet muuntautumiskykyiset ja yleisilme taloon sekä ympäristöön sopiva. Näitä seikkoja silmällä pitäen ja asiakkaan toiveiden mukaan nimesimme teeman Modern Countryksi.
Teema luo tilalle puitteet jonka raameissa pystytään valitsemaan pintamateriaalit, värit, valaistus ja huonekalut. Puolen hehtaarin kukkulan taloon mahtuu niitä isompikin läjä kun käytössä on sellainen reilu 170 neliötä. Valintojen tekemiseen menee aikaa todella paljon eikä niitä kannata tehdä hätiköiden. Tuskin kenelläkään meistä on varaa remontoida omakotitaloa tuon tuosta. Samaten valaisimien ja kalusteiden valintaan kannattaa panostaa. Jokainen asukas varmasti haluaa kotiinsa pitkäkestoisia ja laadukkaita materiaaleja. Tässä kohtaa mainittakoon kuitenkin että hankki sitten mitä tahansa, on annetussa budjetissa pysyttävä. Joten meidän talossa voitiin heti kättelyssä unohtaa se paljon puhuttu design.. Piensisustustavaralla voidaan sitten muuttaa tilan ilmettä helposti ja nopeasti. Kun kaikki valinnat on tehty, voidaan piirtäminen aloittaa. Meidän tiimissä jako oli seuraava: Minä piirsin alakerran olohuone/ruokailutilan sekä eteisaulan ja keittiön, yläkerta jaettiin puoliksi Marjolle ja Liinalle. Tiukan aikataulun puitteissa jouduimme jättämään osan alakerrasta toiseen kertaan.
Piirtämistä varten tarvitsimme tilaa paljon ympärillemme. Rakennuksen varsinaiset pohjapiirustukset ovat lähes aina mittakaavassa 1:50. Tällä suhteella kaikki oleellinen mahtuu yhteen kuvaan. Mutta sisustuskuvia piirrettäessä on hyvä käyttää mittakaavaa 1:20 koska silloin pystytään paremmin tuomaan esiin tilan käyttö ja yksityiskohdat, niin pohja- kuin pystykuvissakin. Varsinaiseen piirtämiseen tarvitsee alkuun suhdeviivaimen, luonnospaperia (skissipaperi), millimetripaperia ja hyvän kynän. Tilasta tehdään ensin luonnos jonka valmistuttua se ns. tussataan (tusseilla kopioidaan piirros) kuultopaperille. Sitten vain kopiokoneelle ja täten kuva on valmis.
Sisustusohjelmissa tilapiirrokset esitellään useinmiten mustavalkoisina ja värimaailma, kalustevalinnat sekä muut oleelliset asiat tuodaan ilmi erilaisina "moodboardeina". Ei siinä mitään, tämä on tehokas ja varmasti tarpeeksi kattava paketti sellaisenaan tuomaan asiakkaan tietoon se mitä on suunnitteilla. Henk.kohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä että väreillä kuvista saadaan vielä ilmeikkäämmät ja yksityiskohtia korostavat. Toki on haastavaa löytää kynistä samoja sävyjä mitä esim. maalipurkeissa tai kankaissa on, mutta suuntaa antavat sävytkin riittävät.
Tässä vaiheessa kun kuvat ovat valmiit, alkaa viimeistelytyöt. Kokonaisuus on helpoiten esiteltävissä asiakkaalle siten että kerää kuvat ja tehdyt valinnat yhteen ja kasaa siitä paketin. Meidän tapauksessa käytimme kapalevyjä, joihin liimasimme piirroksiemme lisäksi aimo kasan erinäisiä kuvia tuotteista. Selkeä esillepano on varmasti se myyvin, mutta meidän esittelyssä käytettiin suuntaviivana hallittua kaaosta. Ihan jo asiakastakin silmällä pitäen ;). Tuotevalinnoista en käy nyt sen enempi selittelemään, koska ne varmasti tulevat esiin vielä matkan varrella useampaan otteeseen. Pidemmittä puheitta, saanen esitellä Puolen hehtaarin kukkulan tilasuunnitelman.
