Jälleen on saatettu yksi tuunausprojekti päätökseen (Wuhuu!). Sain tuossa jokunen tovi sitten työstettäväksi perintökalleuden jolla taitaa olla ikää jo reilut 50 vuotta. Se oli päässyt todella huonoon kuntoon. Istuinosa oli totaalisen mäsänä (se tosin saattoi mennä omassa käytössä kun joku, en minä!, istui siihen..) ja sitä oli yritetty hivenen kehnolla menestyksellä aiemmin maalailla. Niin eikä unohdeta niitä ihanan hapokkaan vihreitä pehmusteita jotka heitin mäkeen alta aikayksikön kun tämän yksilön sain. Alkuun ajattelin mennä sieltä mistä aita on ns. matalin eli uusi maali vaan pintaan mutta jotenkin se ei tuntunut tähän sopivan. Halusin ajan tuomaa patinaa ja ripauksen rouhetta. Ei siis auttanut muu kuin lähteä maaleja poistamaan.
Maalinpoisto näytti alkuun sujuvan suhteellisen mallikkaasti mutta siklaamishommien alkaessa toiminta hidastui toden teolla. Tässä kohtaa meinasi projektille tulla vallankaappaus kun ihana koulukaverini Liina päätti alkaa rapsutella maaleja puolestani. Ilmeisesti työjononi vaikutti jokseenkin ylivoimaiselta tai mää olin vaan enemmän ja vähemmän tuskainen.. Noh niin tai näin, sain itse vapauden keskittyä muihin hommiin aina hiontavaiheeseen asti. Siitä superisokiitos Liinalle :)!!
Sen armottoman putsausoperaation jälkeen alta paljastui kaunis vaalea koivutuoli. Olin varautunut hivenen tummempaan tavaraan joten tässä kohtaa tuli ongelmia päättää mitä tehdä pintakäsittelyn suhteen. Koivukalusteet ovat kauniita mutta eivät oikein istu meidän kodin sisustukseen. Opettaja ehdotti pintakäsittelyyn Liberonin antiikkivahaa jota sai myös värillisenä. Päätin ottaa riskin ja käsitellä keinutuolin tammen sävyllä, mitä meiltä löytyy ennestäänkin. Alkujännityksen ohi mentyä alkoi keinu näyttää pikku hiljaa siltä mitä hain. Vaha ei peittänyt alleen iän tuomia kolhuja mutta se tummensi puuta juuri sopivasti tuoden sille rustiikkisen ilmeen. Vahasin tuolin kahteen otteeseen teräsvillan kera ja tein ns. välihiontoja useita kertoja saadakseni pinnasta kulutetun näköisen. Hionnan tein niinikään teräsvillalla. Lopuksi käsittelin keinutuolin vielä kertaalleen värittömällä vahalla saadakseni sille kulutusta kestävän pinnan.
Seuraavaksi piti ratkoa se istuinongelma. Yritin ensin korjata alkuperäistä istuinosaa mutta totesin sen olevan jokseenkin turhaa. Istuin oli elänyt ajansaatossa jo sen verta paljon ettei siitä olisi saanut kestävää vaikka miten olisi hinkannut tahi korjaillut. Joten oli parempi tehdä kokonaan uusi. Tähän tarkoitukseen käytin paksua vaneria. Vanhasta istuimesta sai hyvän sabluunan jonka pohjalta uusi tehtiin (joskin hivenen mittoja muuttaen). Nurkkien tekoon käytin sellaista viidakkoveitsen näköistä sahaa, muuten muotoilin istuimen vannesahalla. Aika helppo ja nopea työvaihe kaiken kaikkiaan.
Mitä taas istuinpehmusteeseen tulee niin halusin kokeilla jotain ihan muuta mitä tuolissa aiemmin oli. Ennen kangasvalintoja piti kuitenkin tehdä itse pehmuste. Tähän käytin ohutta vanua jota laitoin kaksi kerrosta pehmeyttä tuomaan. Sabluunana käytin uutta istuinosaa. Vanupalat kiinnitin sekä toisiinsa että vaneriin Scotcin vaahtomuovi- ja tekstiili sprayliimalla. Tässä vaiheessa istuin näytti lähinnä kermakakulta..
Verhoilu. Kokemusta? Ei nimeksikään. Tämä nyt oli sieltä helpoimmasta päästä mutta silti muutamat ärräpäät lenteli eritoten noita kulmia tehdessä. Koska valitsemani päällys oli sen verta pehmeää tavaraa, laitoin pohjalle ensin vanhasta lakanasta tehdyn "vuoren". Tällä sai hyvin kantattua pehmusteen oikeaan muotoon. Ei ehkä kauneinta mahdollista niittaamista mutta välttää se ainakin meikäläisen silmiin. Itse kiinnittäminen onnistui näppärästi pienellä hakasnaulaimella, joka on eritoten tarkoitettu verhoiluun. Näppärä laite, pakko saada!
Ja viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä.. Istuimen päällystykseen päätin käyttää edesmenneen vaarin vanhaa nahkatakkia. Olin sen saanut jo aiemmin enkä vielä tähän mennessä ollut keksinyt sille sopivaa käyttöä. Tällä tavalla sain yhdistettyä kaksi vanhaa ja tunnetasoltaan arvokasta asiaa yhteen. Itse kiinnitys ei ollut helpoimmasta päästä mutta lopputuloshan se on se mikä ratkaisee. Ja tässä tapauksessa voin sanoa että kyllä työ tekijäänsä kiittää! Olen enemmän kuin tyytyväinen keinutuolin nykyiseen ulkonäkoon. Työtä se vaati mutta täysin sen arvoista! I like it.
Seuraavaksi sitten tämän kimppuun. Oh Lord.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti