Joskus suunnitelmat muuttuvat

Taisin hehkuttaa tossa jo jokunen tovi sitten työharjoittelusta Country Whitessa. Nooh kuten elämässä yleensä, joskus jokin asia voi muuttaa kaiken ennen kuin sitä ehtii edes tajuamaan. Sain niin valtavan houkuttelevan työtarjouksen vanhasta työpaikastani että pakkohan siihen oli tarttua. Joten Country White jää tältä erää valitettavasti väliin ja meikkis palaa työmarkkinoille.. Apua! Huomenna! Mihin aika hävis?

Siinä missä huominen hivenen jännittää niin samalla fiilis on myös haikea. Aikalailla vuos+pari kuukautta+muutama päivä sitten tämä asteli täysin vieraalle maaperälle. Tai no tuttuhan tuo nuoruudesta oli mutta niistä hetkistä oli jo tovi ehtiny vierähtää. Muistan hyvin sen ekan koulupäivän (siis silloin reilu vuos sitten) kun fiilis oli semmonen ettei ehkä jokin palikka (LUE: Mä) istu tähän palapeliin. Kaikki luokan tyypit oli niin kamalan nuoria. Tai no ne ehkä sanois et mää oon niin kamalan vanha :D. Tai sit itte vaan aattelen asian niin.. Hmm.. Mutta kuten sanotaan, ikä on vain numero. Sen verta fiksuja nuoria meillä että eipä juuri tarvinnu miettiä. Toki joskus sitä huvittuneena kuunteli sivukorvalla mitä kaikkea teinien päähän mahtuu mutta toisaalta, koska kotona Teinari on hyvin karaissut jo tämän mamman, oli se loppukädessä vain hellyyttävää :D. Ja nyt, ennen kuin koulu edes kunnolla kerkes alkamaankaan, meikäläinen parin muun tyypin kera alkaa olla loppusuoralla opinnoissa ja luokka harvenee.. Sniif.
     
Huippua on ollut, ei voi muuta sanoa. Ylämäkiä ja alamäkiä loistavassa seurassa. Kiitos murkut ;).. Nähdään!