Joskus suunnitelmat muuttuvat

Taisin hehkuttaa tossa jo jokunen tovi sitten työharjoittelusta Country Whitessa. Nooh kuten elämässä yleensä, joskus jokin asia voi muuttaa kaiken ennen kuin sitä ehtii edes tajuamaan. Sain niin valtavan houkuttelevan työtarjouksen vanhasta työpaikastani että pakkohan siihen oli tarttua. Joten Country White jää tältä erää valitettavasti väliin ja meikkis palaa työmarkkinoille.. Apua! Huomenna! Mihin aika hävis?

Siinä missä huominen hivenen jännittää niin samalla fiilis on myös haikea. Aikalailla vuos+pari kuukautta+muutama päivä sitten tämä asteli täysin vieraalle maaperälle. Tai no tuttuhan tuo nuoruudesta oli mutta niistä hetkistä oli jo tovi ehtiny vierähtää. Muistan hyvin sen ekan koulupäivän (siis silloin reilu vuos sitten) kun fiilis oli semmonen ettei ehkä jokin palikka (LUE: Mä) istu tähän palapeliin. Kaikki luokan tyypit oli niin kamalan nuoria. Tai no ne ehkä sanois et mää oon niin kamalan vanha :D. Tai sit itte vaan aattelen asian niin.. Hmm.. Mutta kuten sanotaan, ikä on vain numero. Sen verta fiksuja nuoria meillä että eipä juuri tarvinnu miettiä. Toki joskus sitä huvittuneena kuunteli sivukorvalla mitä kaikkea teinien päähän mahtuu mutta toisaalta, koska kotona Teinari on hyvin karaissut jo tämän mamman, oli se loppukädessä vain hellyyttävää :D. Ja nyt, ennen kuin koulu edes kunnolla kerkes alkamaankaan, meikäläinen parin muun tyypin kera alkaa olla loppusuoralla opinnoissa ja luokka harvenee.. Sniif.
     
Huippua on ollut, ei voi muuta sanoa. Ylämäkiä ja alamäkiä loistavassa seurassa. Kiitos murkut ;).. Nähdään!

Sohvasta sängynpääty - DIY...Tai no harkitse vielä?

Verhoilu on taiteenlaji jota moni tekee mutta harva todella osaa. Siksi meillä on olemassa ammattilaiset jotka ovat kouluttautuneet nimenomaista tehtävää varten. Toki jokainen varmaan selviytyisi tavallisen tuolin päällisen vaihdosta tms. mutta kuka lähtisi kokeilemaan jotain tuosta huomattavasti hankalampaa tekelettä vailla koulutusta tai kokemusta? Höh, tyhmä kysymys. Minä tietty :D. Mainittakoon että seuraava operaatio vaatii hivenen pientä hulluutta taustalle mikäli lähtee moista yrittämään. Meikäläisellä oli vaan niin mahtava visio ja (turhankin) kova luotto omiin taitoihin, että pakkohan se oli yrittää.

Visio

Tarkkasilmäisimmät varmaan huomasivat edellisestä postauksesta että Puolen hehtaarin kukkulalle on tulossa yksi huone joka on kovin prinsessamainen. Kenellekkään ei varmasti tule yllätyksenä että kyseessä on meidän Teinarin soppi. Ison osan huoneen pinta-alasta tulee täyttämään sänky (asukin toiveiden mukaisesti), joten sen pitää olla vimosen päälle bling, blong ja jotain muuta todella tyttömäistä. Mikä olisi siis paras ratkaisu? Ostaako esim. joku valtava, pramea sänky tai kenties sängynpääty? Varmaan helpoin vaihtoehto mutta myös se kallein. No miten olis jos tekis itte? Tänä päivänä netistä löytyy niin laaja kirjo erilaisten sänkyjen ja päätyjen teko-ohjeita että äkkiähän moinen syntyy. Joten ei muuta kuin ajatushautomo käyntiin.. Pinterest on muuten oiva paikka tähän hommaan. Sieltä jos ei ideoita löydy niin ei sitten mistään. Sieltähän se tämäkin ajatus lähti. Joku tuolla kaukana rapakon takana oli väsännyt vanhasta sohvasta pramean sängynpäädyn. Hei, jos tuokin osas niin osaan määki. Olin jokunen tovi sitten saanut isältäni vanhan sohvakaluston, joka odotti inspiraatiota ja tilaa. Sopivan hetken (ja idean) saapuessa ryhdyin tuumasta toimeen.

Purku

Näihin hommiin vaaditaan tietynlaiset työkalut, jos haluaa että homma etenee edes johonkin suuntaan. Ns. verhoilijan Survival Kit (löytyy mm. täältä) on jo aika hyvä alku jolla pääsee ainakin purkuhommiin. Kyseisessä sohvassa oli satoja nastoja koristeena jotka piti saada pois vahingoittamatta puurunkoa. Tähän tarkoitukseen tuommoinen mini-sorkkarauta on ihan paras vaihtoehto. Nastat irtosivat hyvin eikä runko kärsinyt kuin vain muutaman kolhun verran tämän naisen riuskoista otteista. Tässä kohtaa on myös syytä vetää muutaman kerran rauhallisesti henkeä koska seuraava vaihe on ehkä se yksi kenkkumaisimmista.

Niitit. Nuo paholaisen kiinnityssysteemit. Hyviä tarkoituksensa omaiseen hommaan mutta auta armias jos ne pitää saada pois.. Tavoite oli irroittaa päälliset mahdollisimman ehjänä myöhempää käyttöä varten, joten niittien nitkuttelu oli ainoa vaihtoehto. Tähän hommaan käytin niitin nostajaa sekä ajoittain (hermon kiristyessä) vasaraa ja ruuvimeisseliä. Ja en liioittele yhtään jos sanon niittejä löytyneen ainakin tuhat, ellei jopa enempi. Ainakin sotkusta päätellen. Niittien mukana lähti myös napit, joiden kiinnitys oli tehty (ylläri!) niiteillä. 

Kankaiden alta paljastui aikamoinen näky. Tuo kummallinen vaahtomuovi-siltti oli niin haperoa että kokonaisuus mureni pelkästä kosketuksesta. Sotkusta puuhaa. Etupuolella selkämyksessä oli onneksi tavallinen pehmuste, joka vaikutti vielä ikäänsä ja viimeaikaiseen käyttöönsä (ollut pihalla vuosikaudet) nähden varsin hyväkuntoiselta. Helpotti hommaa huomattavasti kun päätin olla irroittamatta sitä. Vaahtomuovi-shown ohessa purin pois vielä koko istuinosan jousineen päivineen. Yritin tehdä sen mahdollisimman hellästi ihan vain siksi jos joskus tästä vielä haluaa sohvan tehdä.

Vinkki! Purkamisvaiheessa kannattaa ottaa paljon valokuvia. Se helpottaa huomattavasti toimintaa kasausvaiheessa.

Pintakäsittely 

Kunnollinen pintamateriaali on aina oleellinen seikka huonekaluja tuunatessa. Teinari oli toivonut valkoista joten ajattelin maalata rungon sen mukaan. Siispä peruskalustemaali lähirautakaupasta ja kotio? Ehei. Ei tällä kertaa. Halusin kokeilla jotain uutta. Olin nähnyt Country Whitessa käydessäni Vintage-maalipurkkeja joita lähdin tutkimaan lisää tämän projektin myötä. Kyseinen maali on täysin luonnonmukainen ja jättää pinnan mataksi luoden näin sitä ns. vintage-fiilistä. Kuulosti hyvältä! Joten siis kävin hakemassa purkin maalia ja ostin samalla Vintage vahaa viimeistelyä varten (suojaa pinnan). Maalin sävy oli Natural White ja vaha oli väritön.

Ennen maalausta hioin kevyesti rungon pinnat. Vintage-maalin pitäisi tarttua pintaan kuin pintaan mutta varmempaa on, eritoten jos alla on lakka, että hioo pinnat rouheiksi :). Maalasin rungon kolme kertaa peittävän jäljen aikaansaamiseksi ja lopuksi vielä vahasin sen. Maali oli todella riittoisaa joten nyt pitäisi keksiä seuraava maalauskohde. Ei haittaa :).

Päälliset

Huh huh. Vaikka olenkin aikamoinen touhuaja niin pakko myöntää että ompelu ei ole ollut hallussa missään määrin sitten ylä-asteen. Tahtotila sen tekemiseen on ollut kova ja ostin jopa koneenkin jotta voi alkaa reenaileen. Mutta ajan ja tilan puutteen vuoksi se on jäänyt. Sain onneksi tähän vaiheeseen vaatetuspuolen opettajan taustatueksi joka osaltaan helpotti hieman asiaa.

Verhoilukankaita on miljoona erilaista. Päällisen valinta voi siis koitua vaikeaksi tehtäväksi mikäli ei ihan tiedä mitä ja millaista sen pitää olla. On otettava huomioon käyttö, kulutuksen kesto ja lian kertyminen. Koska tässä tapauksessa oli kyse sängynpäädystä johon ei kohdistu suurta rasitusta, pystyin katselemaan kangasvalikoimia laajemmalla skaalalla. Loppujen lopuksi päädyin Eurokankaasta löytämääni hieman kiiltävään ja paksuun verhokankaaseen. 

Kaavojen tekoon käytin vanhoja päällisiä, jotka silitin ensi alkuun. Sitten vain uusi ja vanha päällekkäin, parilla nuppineulalla kiinni ja leikkaamaan. Kieltämättä vähän hirvitti leikellä tuota kangasta, se ei meinaan ollut mitään kovin halpaa.. Eikä minulla ollut sitä yhtään ylimääräistä koska ostin loput mitä koko ketjussa oli. Kangas oli kovin purkautuvaa tyyppiä, joten reunat oli pakko huolitella saumurilla. Sitten vain saumat yhteen, hurautus ompelukoneella ja päälliset olivat valmiit.

Nappipaja

Nappeja löytyy jos jonkinmoista. On dimangeja, puuta, värikkäitä, kukkia yms. Koska mieluista ei kuitenkaan löytynyt, päätin tehdä ne itse samasta kankaasta millä päällisetkin. Tarve oli vajaa 70 nappia. Leikkelin vaadittavan määrän ympyröitä, istahdin Astor 52 nappikoneen eteen ja jo vajaassa tunnissa oli kaikki valmiita. Kätevä laite, pitää varmaan ostaa kotiinkin :).

Verhoilu 

Tämä laji ei kuulu meidän opetukseen joten itseopiskelulla mentiin aika pitkälle. Yllättävän vähän löytyy netistä ohjeita vastaavanlaiseen verhoiluun. Istuttuani lähes kaksi tuntia tekeleen edessä ja arvottuani mitä/miten lähtisin etenemään, päätin vain lähteä kokeilemaan. Purkuvaiheesta ottamani kuvat olivat suureksi hyödyksi sillä pystyin seuraamaan niiden avulla jokaista steppiä. Se että huonekalulle tehtiin käyttötarkoituksen muutos tarkoitti tietenkin sitä että jossain kohtaa piti soveltaa.

Aloitin nappien kiinnittelyllä. Tähän hurahtikin kaksi päivää, kokematon kuin olen. Käytin vahvaa nauhaa ja tuommoista jumalattoman kokoista neulaa (pryyli nimeltään). Nappia kiinnitettäessä kangasta piti oikoa ja asetella vähän väliä. Aiemmassa versiossa oli meinaan vekit joita koitin tähänkin saada. Alkuun näytti kyllä ettei tästä tule mitään mutta jotenkin siitä selvittiin :).

Sitten vaan jo tutuksi tullut verhoilijan niittipyssy käteen ja ampumaan ne tuhat niittiä takaisin paikoilleen. Kuulostaa helpolta mutta ei se sitä ollut. Kangas ei tahtonut millään istua niin että olisi tuo etupuoli näyttänyt hyvältä. Mutta kaiketi se on ihan siedettävä. Takapuolelle lisäsin tueksi pahvia ja laitoin ohutta vanua. Näin siitä saatiin edes jokseenkin kestävämpi. Lopuksi vielä viimeistelin reunat koristenyörillä jonka kiinnitin kuumaliimapyssyn kera.

Lopputulos

Siinä se nyt on, ensimmäinen kunnollinen verhoilutyöni. Missään nimessä jälki ei vastaa ammattilaisen tasoa mutta mielestäni ihan kelpo tapaus siitä kaiken kaikkiaan tuli, ottaen huomioon mitkä oli lähtökohdat. Tämän jälkeen en kyllä yhtään ihmettele miksi verhoilijoiden taksat on niin kovat. Jo pelkästään päädyn tekemiseen meni semmoinen 15 työpäivää. En edes uskalla miettiä miten aikaa olisi mennyt jos mulla olisi ollut istuinosakin työstettävänä. 

Niin tai näin, kait sitä ihminen pystyy halutessaan tekemään jos jonkin moista käsillään. Kumma kyllä, en vielä kyllästynyt verhoiluun vaikka pinna oli ajoittain lähes yhtä kireällä kuin nappien nyörit. Kuumottaisi jo aloitella saman sarjan nojatuoleja jotka myös verstaalla ovat ;). Ehkä pieni tauko kuitenkin...

PS. Asiakas oli ilmeisesti tyytyväinen kun sain seuraavan palautteen: Äiti, mä likeen siitä tosi muts. Ok.

Tilasuunnittelun ABC - Projekti Koti

Jahas, taas on mennyt pari viikkoa totaalisessa radiohiljaisuudessa. Tämä johtuu aika pitkälle tämän syksyn viimeisten näyttötöiden loppuun saattamisesta. Kiirettä on pitänyt ja muutama uneton yökin on tullut vietettyä. Mutta eilen, vihdoin ja viimein, sain sen viimeisenkin pakettiin. Olo on vähintäänkin suhteellisen relax just nyt. Hetken voi taas hengähtää ja keskittyä täysin muihin juttuihin.

Tänään käydään läpi tilasuunnittelun prosessia. Sitä ollaan tahkottu tässä koulun alusta saakka ja lopputulokset pääsivät eilen esittelyyn. Suunnittelun ohessa olemme myös syventyneet väriopin ihmeelliseen maailmaan joka on isossa asemassa tilaa suunniteltaessa. Pakko sanoa että näistä aiheista pidän kyllä valtavasti. Voisin uppoutua piirtämiseen, tutkimiseen, netissä surffailuun ja ihan vain haaveiluun tuntikausiksi. Mutta siinä kohtaa kun lähdetään asiakkaalle suunnittelemaan, on omat haaveet jätettävä sivuun ja toteutettava tilaajan sisustustoiveita sekä unelmia. Kävimme kurssin alkumetreillä vierailulla työmaalla jossa mahdollinen asiakaskohde oli ja kuvasimme sen tarkasti. Suurin osa luokkamme tytöistä lähtikin innoissaan kyseistä kohdetta piirtämään mutta itselläni oli mielessä jotain hivenen parempaa. Asiakas, jonka kanssa taatusti synkkaisi ja olisi helppo löytää miellyttäviä ratkaisuja. Hmm.. Kukahan se mahtaa olla.. No minä tietty :D! Kyllä, sain opettajalta luvan tehdä tilasuunnitelman meidän taloon. Sain vielä tiimiin mukaan kaksi rempseää tyttöä joten mikäs sen parempaa. Tiukan loppurutistuksen myötä saimme Liinan ja Marjon kanssa kasaan suunnitelmat tästä pitkään tekeillä olleesta talosta ja asiakas oli erittäin tyytyväinen tuotoksiin ;). 

Ennen kuin suunnitelmaa lähdettiin tekemään, oli mietittävä kohderyhmä ja teema. Nämä ovat suunnittelun kulmakiviä ja ohjenuoria, joita noudattamalla päästään parhaaseen lopputulokseen. Meidän tapauksessamme kohderyhmä oli aika selkeä. Pieni perhe koiran kera. Jos olisi äkkiseltään pitänyt heittää kuvausta kokoonpanostamme niin ehkä olisin käyttänyt sanoja kuten laiskanpulskea, itsepäinen, omalaatuinen, työnarkkis, pissis.. Vaikka kuinka osuvia kuvauksia ovatkin niin sisustamiseen noilla piirteillä on aika pieni merkitys. Lähinnä tulisi miettiä arjessa tapahtuvia aktiviteetteja, joita varten tarvitaan erinäisiä toiminnallisuuksia mitkä asukasta parhaiten palvelee. Joten siis tarkemmalla pohdinnalla kuvaukset menisi kuta kuinkin seuraavasti:

Mitä edellä mainituista sitten pystyi suunnitelmaa varten hyödyntämään? Sanoisinpa että kodista olisi löydyttävä ainakin äidille paljon työskentely- ja säilytystilaa, Iso-O:lle Iso töllö, muhkea sohva ja jääkaappi sekä Teinarille oma huone valtavalla säilytystilalla ja tyttömäisten hörsyjen kera :). Materiaalivalinnoissa sitten korostui Capu, jonka karvat tuppaavat tunkeutumaan lähes joka paikkaan ja kynnet läpäisevät melkein terästä. Siispä kestäviä ja helppohoitoisia huonekaluja hakuun.

Kohderyhmäselvityksen myötä päästiin teeman valintaan. Minunlaiselleni asiakkaalle moista on todella vaikea määrittää. Jos muuttaa mieltänsä yhtä usein kuin minä, on siinä kokeneemmatkin suunnittelijat pulassa. Paras teema tässä tapauksessa siis olisi sellainen jossa värit ovat hillityt ja maanläheiset, kalusteet muuntautumiskykyiset ja yleisilme taloon sekä ympäristöön sopiva. Näitä seikkoja silmällä pitäen ja asiakkaan toiveiden mukaan nimesimme teeman Modern Countryksi. 

Teema luo tilalle puitteet jonka raameissa pystytään valitsemaan pintamateriaalit, värit, valaistus ja huonekalut. Puolen hehtaarin kukkulan taloon mahtuu niitä isompikin läjä kun käytössä on sellainen reilu 170 neliötä. Valintojen tekemiseen menee aikaa todella paljon eikä niitä kannata tehdä hätiköiden. Tuskin kenelläkään meistä on varaa remontoida omakotitaloa tuon tuosta. Samaten valaisimien ja kalusteiden valintaan kannattaa panostaa. Jokainen asukas varmasti haluaa kotiinsa pitkäkestoisia ja laadukkaita materiaaleja. Tässä kohtaa mainittakoon kuitenkin että hankki sitten mitä tahansa, on annetussa budjetissa pysyttävä. Joten meidän talossa voitiin heti kättelyssä unohtaa se paljon puhuttu design.. Piensisustustavaralla voidaan sitten muuttaa tilan ilmettä helposti ja nopeasti. Kun kaikki valinnat on tehty, voidaan piirtäminen aloittaa. Meidän tiimissä jako oli seuraava: Minä piirsin alakerran olohuone/ruokailutilan sekä eteisaulan ja keittiön, yläkerta jaettiin puoliksi Marjolle ja Liinalle. Tiukan aikataulun puitteissa jouduimme jättämään osan alakerrasta toiseen kertaan.

Piirtämistä varten tarvitsimme tilaa paljon ympärillemme. Rakennuksen varsinaiset pohjapiirustukset ovat lähes aina mittakaavassa 1:50. Tällä suhteella kaikki oleellinen mahtuu yhteen kuvaan. Mutta sisustuskuvia piirrettäessä on hyvä käyttää mittakaavaa 1:20 koska silloin pystytään paremmin tuomaan esiin tilan käyttö ja yksityiskohdat, niin pohja- kuin pystykuvissakin. Varsinaiseen piirtämiseen tarvitsee alkuun suhdeviivaimen, luonnospaperia (skissipaperi), millimetripaperia ja hyvän kynän. Tilasta tehdään ensin luonnos jonka valmistuttua se ns. tussataan (tusseilla kopioidaan piirros) kuultopaperille. Sitten vain kopiokoneelle ja täten kuva on valmis.

Sisustusohjelmissa tilapiirrokset esitellään useinmiten mustavalkoisina ja värimaailma, kalustevalinnat sekä muut oleelliset asiat tuodaan ilmi erilaisina "moodboardeina". Ei siinä mitään, tämä on tehokas ja varmasti tarpeeksi kattava paketti sellaisenaan tuomaan asiakkaan tietoon se mitä on suunnitteilla. Henk.kohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä että väreillä kuvista saadaan vielä ilmeikkäämmät ja yksityiskohtia korostavat. Toki on haastavaa löytää kynistä samoja sävyjä mitä esim. maalipurkeissa tai kankaissa on, mutta suuntaa antavat sävytkin riittävät.

Tässä vaiheessa kun kuvat ovat valmiit, alkaa viimeistelytyöt. Kokonaisuus on helpoiten esiteltävissä asiakkaalle siten että kerää kuvat ja tehdyt valinnat yhteen ja kasaa siitä paketin. Meidän tapauksessa käytimme kapalevyjä, joihin liimasimme piirroksiemme lisäksi aimo kasan erinäisiä kuvia tuotteista. Selkeä esillepano on varmasti se myyvin, mutta meidän esittelyssä käytettiin suuntaviivana hallittua kaaosta. Ihan jo asiakastakin silmällä pitäen ;). Tuotevalinnoista en käy nyt sen enempi selittelemään, koska ne varmasti tulevat esiin vielä matkan varrella useampaan otteeseen. Pidemmittä puheitta, saanen esitellä Puolen hehtaarin kukkulan tilasuunnitelman.

Keinutaan

Tulossa kenties postaus Antti Tuiskun "kuumasta" kesäbiisistä? No ei nyt sentäs, vaikka tosin tämän projektin aikana sitä tuli radion välityksellä kuunneltua eräänkin kerran.. 

Jälleen on saatettu yksi tuunausprojekti päätökseen (Wuhuu!). Sain tuossa jokunen tovi sitten työstettäväksi perintökalleuden jolla taitaa olla ikää jo reilut 50 vuotta. Se oli päässyt todella huonoon kuntoon. Istuinosa oli totaalisen mäsänä (se tosin saattoi mennä omassa käytössä kun joku, en minä!, istui siihen..) ja sitä oli yritetty hivenen kehnolla menestyksellä aiemmin maalailla. Niin eikä unohdeta niitä ihanan hapokkaan vihreitä pehmusteita jotka heitin mäkeen alta aikayksikön kun tämän yksilön sain. Alkuun ajattelin mennä sieltä mistä aita on ns. matalin eli uusi maali vaan pintaan mutta jotenkin se ei tuntunut tähän sopivan. Halusin ajan tuomaa patinaa ja ripauksen rouhetta. Ei siis auttanut muu kuin lähteä maaleja poistamaan.

Maalinpoisto näytti alkuun sujuvan suhteellisen mallikkaasti mutta siklaamishommien alkaessa toiminta hidastui toden teolla. Tässä kohtaa meinasi projektille tulla vallankaappaus kun ihana koulukaverini Liina päätti alkaa rapsutella maaleja puolestani. Ilmeisesti työjononi vaikutti jokseenkin ylivoimaiselta tai mää olin vaan enemmän ja vähemmän tuskainen.. Noh niin tai näin, sain itse vapauden keskittyä muihin hommiin aina hiontavaiheeseen asti. Siitä superisokiitos Liinalle :)!!

Sen armottoman putsausoperaation jälkeen alta paljastui kaunis vaalea koivutuoli. Olin varautunut hivenen tummempaan tavaraan joten tässä kohtaa tuli ongelmia päättää mitä tehdä pintakäsittelyn suhteen. Koivukalusteet ovat kauniita mutta eivät oikein istu meidän kodin sisustukseen. Opettaja ehdotti pintakäsittelyyn Liberonin antiikkivahaa jota sai myös värillisenä. Päätin ottaa riskin ja käsitellä keinutuolin tammen sävyllä, mitä meiltä löytyy ennestäänkin. Alkujännityksen ohi mentyä alkoi keinu näyttää pikku hiljaa siltä mitä hain. Vaha ei peittänyt alleen iän tuomia kolhuja mutta se tummensi puuta juuri sopivasti tuoden sille rustiikkisen ilmeen. Vahasin tuolin kahteen otteeseen teräsvillan kera ja tein ns. välihiontoja useita kertoja saadakseni pinnasta kulutetun näköisen. Hionnan tein niinikään teräsvillalla. Lopuksi käsittelin keinutuolin vielä kertaalleen värittömällä vahalla saadakseni sille kulutusta kestävän pinnan.

 

Seuraavaksi piti ratkoa se istuinongelma. Yritin ensin korjata alkuperäistä istuinosaa mutta totesin sen olevan jokseenkin turhaa. Istuin oli elänyt ajansaatossa jo sen verta paljon ettei siitä olisi saanut kestävää vaikka miten olisi hinkannut tahi korjaillut. Joten oli parempi tehdä kokonaan uusi. Tähän tarkoitukseen käytin paksua vaneria. Vanhasta istuimesta sai hyvän sabluunan jonka pohjalta uusi tehtiin (joskin hivenen mittoja muuttaen). Nurkkien tekoon käytin sellaista viidakkoveitsen näköistä sahaa, muuten muotoilin istuimen vannesahalla. Aika helppo ja nopea työvaihe kaiken kaikkiaan.

Mitä taas istuinpehmusteeseen tulee niin halusin kokeilla jotain ihan muuta mitä tuolissa aiemmin oli. Ennen kangasvalintoja piti kuitenkin tehdä itse pehmuste. Tähän käytin ohutta vanua jota laitoin kaksi kerrosta pehmeyttä tuomaan. Sabluunana käytin uutta istuinosaa. Vanupalat kiinnitin sekä toisiinsa että vaneriin Scotcin vaahtomuovi- ja tekstiili sprayliimalla. Tässä vaiheessa istuin näytti lähinnä kermakakulta..

 

Verhoilu. Kokemusta? Ei nimeksikään. Tämä nyt oli sieltä helpoimmasta päästä mutta silti muutamat ärräpäät lenteli eritoten noita kulmia tehdessä. Koska valitsemani päällys oli sen verta pehmeää tavaraa, laitoin pohjalle ensin vanhasta lakanasta tehdyn "vuoren". Tällä sai hyvin kantattua pehmusteen oikeaan muotoon. Ei ehkä kauneinta mahdollista niittaamista mutta välttää se ainakin meikäläisen silmiin. Itse kiinnittäminen onnistui näppärästi pienellä hakasnaulaimella, joka on eritoten tarkoitettu verhoiluun. Näppärä laite, pakko saada!
 

Ja viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä.. Istuimen päällystykseen päätin käyttää edesmenneen vaarin vanhaa nahkatakkia. Olin sen saanut jo aiemmin enkä vielä tähän mennessä ollut keksinyt sille sopivaa käyttöä. Tällä tavalla sain yhdistettyä kaksi vanhaa ja tunnetasoltaan arvokasta asiaa yhteen. Itse kiinnitys ei ollut helpoimmasta päästä mutta lopputuloshan se on se mikä ratkaisee. Ja tässä tapauksessa voin sanoa että kyllä työ tekijäänsä kiittää! Olen enemmän kuin tyytyväinen keinutuolin nykyiseen ulkonäkoon. Työtä se vaati mutta täysin sen arvoista! I like it.

Seuraavaksi sitten tämän kimppuun. Oh Lord.