Jo joutui armas aika...siispä keittiötä asentamaan!

Huh, eilisestä juhlapäivästä selvitty. Kesähän ei voi kunnolla alkaa ennen tuota suurta päivää jolloin lapsilla on kevätjuhlat, tuoreet ylioppilaat lyövät lakit päähänsä ja joukko vastavalmistuneita ammattilaisia juhlistavat urakkansa päätöstä.. Joten siis oikein paljon onnea kaikille eilen valmistuneille ja kesälomansa aloittaneille :)! 

Siitä päästäänkin vailla minkäänlaista aasinsiltaa ja todella smoothisti tämän postauksen aiheeseen eli keittiön asennukseen. Sisustustusrakentamisen artesaanit voivat mm. työllistyä kalusteasentamisen parissa joten luonnollisesti koulutukseen kuuluu myös asianmukaisia harjoituksia. Tässä tapauksessa päästiin harjoittelemaan keittiön asennusta.

Keittiö jonka saimme asennettavaksi oli jo moneen kertaan koottu ja purettu joten haasteitta tämä palapeli ei valmistunut. Saimme pohjakuvan jonka mukaan kalusteet oli asennettava ja noudatimme asennuksessa opettajan antamia ohjeita mitoitusten (asennuskorkeudet) osalta. Keittiön kaapeille oli tehty jo seinän pystytysvaiheessa tuennat kyseisten mittojen mukaan. Toisin sanoen seinärunkoon on asennettu vaakatasoon kaappien kohdalle kertopuut ja vaneria, joihin meidän tuli osua kun ruuvasimme kalusteita seinään kiinni :). Mikäli kaapit olisi kiinnitetty pelkästään kipsilevyihin vailla minkäänlaisia tuentoja, olisi ne tulleet rytinällä alas ennemmin tai myöhemmin.

Kaivoimme taas laserin esiin ja mittasimme alakaapeille oikean asennuskorkeuden. Harvassa kohteessa lattiat ovat aivan luotisuorat joten siksi on välttämätöntä vähintään edes vatupassin avulla tarkistaa että kalusteet varmasti asennetaan suoraan. Työtä helpottaaksemme kiinnitimme seiniin kaappien alapuolelle listan pätkät (näkyvät kuvassa takana) jotka toimivat linjurina kaappeja asentaessa. Listojen takia meidän ei tarvinnut jokaista alakaappia erikseen mittailla paikoilleen. Vatupassin kanssa vielä tarkistimme etteivät kaapit ole vinossa syvyyssuunnassa. Kaapeissa olevien säätöjalkojen avulla pienet korjaukset oli helppo tehdä.

Niin se keittiö alkoi siitä pikkuhiljaa muodostumaan. Yläkaappien asennus tapahtui lähes samalla tavalla kuin alakaappien, ainoastaan linjurilistat jätimme pois. Tässä keittiössä välitilalle tuli korkeutta 50 cm mutta muistettava on että keittiön pystymitoitus määritetään aina tapauskohtaisesti ja sen käyttäjälle soveltuvaksi. Ovien asennuksessa kohtasimme varmaan ne suurimmat haasteet. Koska tämä keittiö oli kokenut jo todella paljon ikäänsä nähden, oli ovien saranakohdat niin kuluneet ettei niiden asennuksesta oikein tahtonut tulla mitään. Opettajan vierailu läheisessä keittiöliikkeessä kuitenkin ratkaisi tuon ongelman. Sieltä saimme saneeraus saranapohjia, joiden avulla ovien asennus oli kuin lasten leikkiä. Kyseisiä tuotteita voi myös käyttää esim. kiinnitettäessä uusia ovia vanhoihin runkoihin. Loppua kohden saimme vielä laaduntarkastajaksi Ah Niin Ihanan Jacobin joka pysyi luonamme aina siihen asti kun ilkeät kakkosluokkalaiset hänet varastivat :(.. Noh, elämä jatkuu.

Cafe is done! Kuten kuvista näkyy, tälle tilalle ei kattoa tullut lainkaan. Tämä ratkaisu tehtiin lähinnä valaistussyistä. Sen sijaan maalasimme "kattoparrut" mattamustalla maalilla ilmettä luomaan. Vaikka tämä keittiö ei aja asiaansa nykyaikaisena kahvilana (sähköliitännät, juokseva vesi ja kodinkoneet puuttuvat...) niin kyllä siitä luokkamme silti ylpeä saa olla :). Keittiön välitilaan tuli vielä myöhemmässä vaiheessa täytettä mutta siitä lisää toiste.

Lattiasta kattoon. Kehystettynä.

Seinien valmistuttua tarvitsee tila lattian ja katon. Katto- ja lattiamateriaaleja löytyy tätä nykyä jos jonkinmoista joten on varaa mistä valita. Lattioiden osalta viime vuosien muoti-ilmiöksi on tuntunut nousevan betoni- ja lautalattiat ja kattoon lykitään erilaisia paneeleja. On se valittu materiaali mitä tahansa, pitää tässäkin kohtaa tehdä ne vaadittavat pohjustustyöt ennen lopullista pintaa.

Remontoitavassa kohteessa usein miten on jo katon runko (vähintään) paikoillaan mutta oppiaksemme moisen tekemisen, rakensimme kouluprojektissa jokaiseen koppiin katolle rungon. Runkomateriaalina käytettiin kertopuuta. Laserin avulla saimme merkattua tulevan rungon paikat suoraan ja just kohdilleen. Poikkipuut asennettiin 600 mm jaolla ja ne kiinnitettiin L-raudoilla jo seinissä kiinni oleviin osiin.

Kattomateriaaliksi saimme valkoisen MDF-paneelin. Arvatkaa vain kuinka paljon tuosta nimestä riitti huumoria :D... Paneelien asennus oli (nimikin sen jo kertoo) todella helppoa ja nopeaa, homma oli ohi muutamassa tunnissa. Valitettavasti valmiista katosta ei erillistä kuvaa ole mutta postauksen lopussa sitten kokonaisuus nähtävillä.

Lattioihin valikoitui ihan perus laminaatti. En nyt merkkiä muista mutta ilmeisen edullista tavaraa kuitenkin. Kuten kattopaneelien laitto, myös laminaatin asennus oli todella helppoa ja nopeaa. Ennen asennusta putsasimme koko lattian kauttaaltaan roskista ja mahdollisista kittikököistä sekä porasimme alas liian korkealla olevat ruuvinkannat. Näin vältimme sen, ettei asennettava laminaatti jäänyt ns. kantamaan. Laminaatin alle levitettiin koko alueelle solumuovia askelta pehmentämään ja ääniä vaimentamaan :).

Kun lattiat ja katto ovat valmiina, alkaa viimeistelytyöt. Tämä meinaa listoituksia. Olen nähnyt ison miehen liki kuolevan ketutukseen (suora lainaus kyseiseltä asentajalta) tämän työosuuden parissa, joten jännityksellä odotin mitä tästä tulee. Meillä oli onneksi hyvin yksinkertaiset listat laitettavana joten kyllä ne paikoilleen saatiin ja vielä suht siististi. Mutta kyllä niitä ärräpäitä kuuli useammastakin kopista tämän työvaiheen aikana.. Listat leikattiin kulmista ja jatkokohdista jiiriin siistin jäljen aikaansaamiseksi. Kiinnitykset tehtiin viimeistelynaulaimella.

Valmista tuli! Ei pöllömpää vaikka itse sanonkin :). Tämän tilan toteutuksesta vastasi meikäläisen lisäksi myös tiimikaverini Marjo ja Jenna. Seuraavalla kerralla jatketaankin sitten kalusteasentamisen parissa, keittiöhommia pukkaa!

Pintaraapaisu

Kuten eilen lupasin, syvennytään tänään pinta-käsittelyn ihmeelliseen maailmaan. Uunituoreet, vastapystytetyt seinät tarvitsevat lähes poikkeuksetta jonkin asteisen pintakäsittelyn. Toki jos tykkää näin sisustusmielessä esim. kipsilevyn raa'asta pinnasta oikein kovin, niin kaiketi käsittelyt voi jättää väliin. Mutta epäilenpä että harva näin tekee.. Betonipinnat onkin sitten jo asia erikseen.

Pintakäsittelyt alkavat AINA pohjatöistä. Kunnon pohjatöiden merkitystä ei voi korostaa liiaksi. Meidän projektissa koulussa tämä meinasi superfantsua (not) kittaahiokittaahio- operaatiota jota kestikin sitten jokunen viikko. Kipsilevyjen saumakohdat nauhoitettiin kitin kera ja ruuvaamisesta aiheutuneet reiät kitattiin piiloon. Myönnettäköön, jossain kohtaa puhti loppui kesken ja sen kyllä sitten näki kun maali/tapettipintaa alkoi laittamaan. Joten siis jatkossa, pohjat kuntoon!

Kun sitten vihdoin on selätetty kaikki kuprut, saumat ja kolot niin päästään mielestäni siihen parhaaseen vaiheeseen eli pintojen tekoon. Tapetit tähän projektiin meille tuli ns. annettuna tekijänä eli niillä mentiin mitä oli. Tapettien pohjalta lähdettiin sitten suunnittelemaan kokonaisuutta. Millä maalataan ja mitä mahdollisia efektikuvioita tehdään. Suunnittelussa meillä oli aika pitkälle vapaat kädet joten luovuutta vain kehiin ja menoksi. Heti pohjamaalausten jälkeen..

Meidän tiimissä oli muista poiketen kolme tehokasta ladya joten meillä oli tehtävänä kaksi erillistä koppia, yksi iso ja yksi pieni. Valitsimme punaisen perustapetin, joka aikalailla määritti meille värimaailman millä mentiin. Koska molemmat kopit mitä teimme olivat vierekkäin, oli tärkeää että niissä oli samanmoinen värimaailma. Ja koska mieli kävi hyvin vilkkaana ideoiden suhteen, tuli meidän koppeihin monen moista kuviota ja tuherrusta :).

Yksi seinä käsiteltiin valkoisella (ei sävytettyä) Tikkurilan Tunto Karhealla struktuuripinnoitteella. Tarkoitus oli jäljentää maalattua harkkoseinää. Ennen pinnoitteen levittämistä tein harkkoruudukon teipin avulla. Tunto Karheaa ei levitetä perinteisillä teloilla vaan teräsliipillä. Käytännössä levitystekniikka on sama kuin seinää tasoitettaessa. Pinnoitteen levittämisen jälkeen se vielä hierretään hierrinlastalla. Ainakin meikäläisellä tuo tavara roiskui joka paikkaan joten suosittelen kyseisen materiaalin kanssa työskennellessä kunnon suojauksia.

 

Toisesta Tunto- kokeilusta vastasi työparini Marjo. Tässä on siis myös käytetty stuktuuripinnoitetta, mutta tällä kertaa valkoista (ei sävytettyä) Tikkurilan Tunto Hienoa. Kuviointi tehtiin teippaamalla jonka päälle pinnoite vedettiin telalla. Tämä efetiseinä ei siis suurta taiteellista osaamista vaadi vaan on suhteellisen helppo toteuttaa. Ja lopputulos on mielestäni aivan loistava :).

Viimeinen efektiseinä, mitä tiimimme teki oli sabluunoilla toteutettu seinämaalaus. Tässä ainakin yritimme jäljentää yhtä tekstitapettia, minkä bongasimme läheisestä rautakaupasta. Maaleina käytettiin kolmea erilaista, Tikkurilan Taika Helmiäismaalia ja Taika Helmiäislasyyriä (molemmissa sävy hopea) sekä ihan mustaa seinämaalia (Tikkurilan sävy Y498). Sabluunat tehtiin kalvoille, joiden läpi maalit sitten varovasti sienellä taputeltiin.

 

Sutasimme myös yhteen kohtaan liitutaulumaalilla alueen johon luokkamme voi jättää omat terveisensä tuleville ykkösille :)

Pintojen tekeminen on mielestäni se yksi parhaimmista asioista, mitä sisustussaneeraamiseen tulee. Maaleilla ja tapeteilla saadaan kuitenkin suhteellisen helposti uutta pintaa ja valtavasta tuoterepertuaarista on varaa mistä valita. Oikeastaan toteutusten suhteen on taivas vain rajana. Tällaista syntyi meiltä tällä kertaa, seuraavalla kerralla sitten jo aivan jotain  muuta :).

Parmesaani

Jos sinulta kysyttäisiin että mikä on sisustusartesaani niin osaisitko vastata? Harva osaa. Tietysti sen varmasti tiedostaa että sisustamiseen se jollain tavalla liittyy mutta itse ammattinimikkeen tai koulutuksen sisältöä kokonaisuudessaan tuskin moni osaa sanoa. Jos minun isältäni kysyttäisiin niin olisin tätä menoa valmistumassa Parmesaaniksi. Juustoksi... Öö ei :).

Avataan siis hieman käymäni koulutuksen sisältöä siltä osin mitä itse olen jo käynyt läpi. Se on niin laaja kokonaisuus että on parempi jakaa selvitys muutamaan osaan. Aloitetaan ihan perusasioista. Opiskelen Luksiassa käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintoa. Tulen valmistumaan vuoden päästä artesaaniksi. Koulutus on normaalisti kolmevuotinen, mutta minulla on aikaisempia tutkintoja sen verran että tulen valmistumaan kahdessa vuodessa. Luksiassa koulutetaan tällä hetkellä artesaaneja viidelle eri osaamisalalle jotka ovat puu, metalli, tekstiili, muoti ja vaatetus sekä sisustusrakentaminen. Minä opiskelen viimeksi mainittua.

Ensimmäisestä vuodesta suurin osa ajasta meni käytännön opissa sisärakentamisen parissa. Aloitimme vuoden kunnon rytinällä ja kävimme purkuhommiin. Purimme edellisen vuoden ryhmän rakentamat tekeleet tehdäksemme tilaa tuleville. Lekat heiluivat, ärräpäitä lenteli ja jo muutamassa päivässä purku-urakka oli ohi. 

Seuraavaksi alkoi uuden rakentaminen. Luokkamme jaettiin ryhmiin ja siitä vielä pareihin. Rakensimme kaksi erillistä isoa tilaa, jotka vielä jaettiin pienempiin tiloihin parien kesken. Tässä kuvakooste varsinaisesta rakennusprosessista. Pahoittelen kuvanlaatuja, verstaalle ei oikein viitti järkkäriä aina raahata.

Lattiarakenteiden runko tehtiin 50x100mm lankuista sekä 22x100mm laudasta. Lankut laitettiin 600mm välein lattiaa vasten jo mitattuja rajoja noudattaen ja niiden päälle aseteltiin laudat vastakkaiseen suuntaan asennettuna ja 300mm jaolla. Rungon valmistuttua sen päälle asennettiin lattiakipsilevyt kahteen tasoon ja ns. juoksevaa asennustapaa käyttäen. Näin vältimme sen etteivät kipsien saumat ole kohdikkain ja saimme varmistettua rakenteen kestävyyden.

Seinärungot rakennettiin kertopuusta. Teimme ensin seinärunkojen alajuoksut valmiiksi, mistä oli  helppo lähteä rakentamaan ylöspäin. Meillä oli opettajan antamat pohjakuvat joita seuraten rakenne alkoi muotoutua pikku hiljaa. Pystypalkit asennettiin 600mm jaolla alajuoksuihin kiinni ja yläpalkit pystypalkkeihin. Seinärunkojen valmistuttua asensimme niiden päälle seinäkipsilevyt. Käytimme 1200mm leveää kipsilevyä, jonka vuoksi rungon pystypalkit asennettiin 600mm jaolla. Näin levyjen laitto oli helppoa ja ne saatiin kiinni tasaisesti sekä reunoilta että keskeltä.

Ja vihdoin koitti se hetki että meidän "tönöt" alkoi olemaan pystyssä ja valmiita pintakäsiteltäväksi. Mutta siitä jatketaan huomenna, nyt tämän yökukkuja on painuttava nukkumaan. Huomenna on välitodistusten jako :D.

Hei tyypit! Mä pääsen ekalta luokalta!

Aivan. Täysin normaali kommentti ensimmäistä vuotta ala-astetta käyneeltä pieneltä ihmiseltä. Ehkä jokseenkin hämmentävä päälle kolmekymppiseltä naiselta. Palataan siis ajassa pari vuotta taaksepäin. Olin jo pitkään pyöritellyt päässäni ajatusta opiskelusta. Reilun kymmenen vuoden työrupeaman jälkeen sitä alkoi kaipaamaan jotain uutta, jotain aivan muuta, jotain vaihtelua. Opiskeltua oli tullut ennenkin jo useampaa opinahjoa ja niistä hyötyneenä myös ns. uraa jonkin verran luotua. Mutta siltikin, halu oppia uutta oli vahva. 

Eritoten sisustusala kiinnosti. Otin yhteyttä muutamaan Helsingin kouluun ja ei aikaakaan kun puhelimeni soi ja minut kutsuttiin haastatteluun yhteen näistä kouluista. Ja kappas, jo kolme viikkoa tästä puhelusta myöhemmin olin koulun penkillä. Tarkoitus oli opiskella iltaisin aikuispuolella töiden lomassa. Noh.. Sitä iloa ei kestänyt kauan. Epäonnekseni koulussa tapahtui ns. pyllähdys (kirjaimellisesti tipahdin ahterilleni) ja jouduin sairaslomalle muutamaksi kuukaudeksi. Tuosta ehkä hivenen säikähtäneenä vihelsin pelin poikki ja päätin siirtää opiskeluiden aloitusta myöhemmäksi. 

Kunnes koitti viime kevät.. Silloin oli asenne toinen. Ajattelin tuolloin että nyt muuten repästään ja lähetään koulun penkille vallan. Hain kouluun nuorisopuolelle (!!) samalle alalle minkä aloitin jo aiemmin. Ja siitä se ajatus sitten lähti... Kesäkuu koitti, hyväksyntäkirje tipahti postilaatikkoon ja elokuussa alkoi opintovapaa. Olin tuore ekaluokkalainen sisustusartesaani-opiskelija. Ja keskellä teinien vilistämää angsti-tunneskaala-OMG-LOL-viidakkoa. Oh Lord... Nyt kymmenen kuukautta myöhemmin, juuri muutama päivä ennen kesäloman alkua on aikaa fiilistellä. Se kaikki mitä viimoinen vuosi on minulle tuonut on ollut kultaakin arvokkaampaa. Ne ihanat rasittavat teiniluokkakaverit joiden joukosta on löytynyt aivan mahtavia persoonia, käsillä tekemisen ilo, uuden oppiminen ja itsensä haastaminen. Yksi rankimmista vuosista koskaan mutta silti myös varmasti yksi parhaimmista. Ja vielä toinen samanmoinen olisi edessä. 

Tässä blogissa tulen käymään läpi sitä mitä olen oppinut, tehnyt, tuunannut, rakentanut, maalannut, sisustanut.. Joukossa myös mausteena muiden taitavien tekijöiden tuotoksia ja tekeleitä. Eli käsiteltyjen aiheiden kirjo on laaja ja lähestulkoon täysin sisustuspainotteinen. Tulen esittämään mm. valmistusprosesseja, työkaluja, materiaaleja, erilaisia aiheeseen liittyviä tapahtumia ja nippelitietoa sekä aivan taatusti myös jakamaan luomisen tuskaa. Koittakaa siis jaksaa ja nautiskella mukana tässä opiskelijan pienessä päiväkirjassa :).