Vanha tuoli hunningolla

Tällä viikolla oli pyhä tarkoitus aloitella sitä minun entisöinnin päätyötäni minkä deadline lähestyy kovaa vauhtia. Okei, on tässä vielä reilu kuukausi aikaa mutta sekin hurahtaa äkkiä.. Innostuin vain noista tuolihommeleista sen verta paljon että kiikutin jälleen koululle yhden (monista) projekteistani. Tämä tuolivanhus oli kovin rähjäisessä kunnossa eikä ollut ehkä kustannustehokkainta lähteä sitä korjailemaan. En kuitenkaan raaskinut tätä pois heittää, sen verta ikää sillä kuitenkin on että ihan jo sen puolesta piti sille antaa mahdollisuus.

Tarkkaa ikää ei tuolin kohdalla pysty sanomaan, mutta opettajan arvion mukaan mennään kauas 1900-luvun alkupuolelle. Tiiä sitten.. Sen kuitenkin huomasi että tuoli on täysin käsin tehty koska jokainen kohta oli erilainen ja sorvauksissa oli pieniä "kauneusvirheitä". Joku on tätä yrittänyt joitakin vuosikymmeniä sitten entrata liimailemalla uudelleen ja maalaamalla pinnat valkoisella. Halusin tuolin puupinnalle joten jälleen kerran pääsin poistelemaan maaleja. Sen poistaminen olisi helpompaa kun tuoli on osissa joten liitokset oli vedettävä auki. Se ei sitten ollutkaan ihan helppo homma. Ilmeisesti tämä edellinen tuunaaja oli käyttänyt jotain pomminvarmaa liimaa koska kappaleet eivät meinanneet millään irrota toisistaan. Löysiä olivat mutta jumissa. Asiaa hankaloitti vielä liitoskohdissa olevat kiilat. Noh, joskus on vaan ymmärrettävä antaa olla. Takuuvarmaa kiinnitystä ei pidä lähteä rikkomaan :). Eli osa jäi paikoilleen. Maalinpoistoon käytin jälleen maalinpoistoainetta sekä sikliä, jolla tuo rapistunut pinta tuntui irtoavan kuin vettä vain. 

Hommaa siinä toki oli mutta lopputuloksesta tykkään! En siis tarkoita omaa kädenjälkeä vaan tuota puupintaa mitä maalin alta paljastui. Jos verrataan nykyaikaiseen teolliseen tuotantoon niin kyllä vanha puukaluste vie voiton mennen tullen. Toki elämän jäljet tässä näkyvät enkä ihan kaikkia maalitäpliä saanut pois mutta silti uskoin tästä tulevan varsin viehättävä yksilö :).

Seuraavaksi oli vuorossa liimauspalapeli. Sen aiemman pinnatuolin liimaus oli lastenleikkiä tähän verrattuna. Annan muuten vinkkiviitosen mitä kannattaa noudattaa jos koskaan vastaavaa teet. Merkkaa jokainen osa numerolla tms. mikäli joudut huonekalun syystä tai toisesta purkamaan. Muistin tuon merkkauksen pinnojen kohdalla mutta jalkojen osalta se jäi. Ja siinä menikin sitten jokunen tovi ennen kuin palikat löysi oman paikkansa. Kuten alussa mainitsin, oli jokainen osa hivenen erilainen joten ei voinut tarkkaa sanoa mikä kuuluu mihinkäkin.  Mitä taas tulee itse liimaamiseen niin kyllä ne apukädet on poikaa. Uskon että tässä kohtaa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa :D.

Liimaamisen jälkeen öljysin vielä tuolin suojaavan pinnan saamiseksi. Muuta se ei sitten mielestäni tarvinnutkaan. Tässä se on, minun epätäydellisen täydellinen tuoli :). Työvoitto, sanoisin. Ylpeä olen. Mitäs sanotte te?

Wuosisatamarkkinat

Täällä meidän huudeilla ehdottomasti vuoden isoin tapahtuma on Wuosisatamarkkinat. Vaikka Vihdin seudulla on tullut asusteltua jo neljä vuotta, voin nolona myöntää etten koskaan ole kyseisessä tapahtumassa käynyt. Paljon olen tarinaa aiheesta kuullut ja törmännytkin niihin käsittämättömiin ruuhkiin mitä kylänraitille ja sen läheisyyteen syntyy kun markkinat käynnistetään. Tänä vuonna päätin kuitenkin uskaltautua siihen ihmisvilinään mukaan ihan markkinavieraan toimessa enkä vain ajanut vauhdilla ohi. Ja onneksi näin tein, vallan miellyttävä kokemus :)!

Vuoden 2015 markkinat oli järjestykseltään yhdeksännet. Markkinat muodostuivat yli 200 erilaisen toimijan luomasta kokonaisuudesta, jossa oli tarjolla käsitöitä, vanhoja tavaroita, ns. old school- tekniikalla valmistettuja tuotteita sekä luomu- ja lähituotannon herkkuja. Tämän lisäksi markkinoilla esittäytyi seurakunnan edustajia, erilaisia yhdistyksiä, järjestöjä, yrityksiä sekä matkailu- ja harrastuspalveluiden tuottajia. Niin ja koska kyseessä on koko perheen tapahtuma, ei lapsiakaan oltu unohdettu. Oli pomppulinnaa, VPK:n järjestämiä harjoituksia, poniratsastusta, musiikkia, jumppaa, lukuisia eläinystäviä yms. Joten siis todella paljon katseltavaa ja koettavaa yhdelle päivälle. Helteestä ja valtavasta ihmismassasta huolimatta naurua sekä musiikkia kuului joka puolelta ja ihmiset näyttivät nauttivan todella tunnelmasta sekä miljööstä. Puhumattakaan niistä kaikista taidonnäytteistä ja herkuista joita tarjolla oli. Jos olisin todella rahakas niin mukaan oltais tempastu vaikka mitä. Mutta nyt oli tyydyttävä vain yhteen tuotteeseen, jonka ostamisesta yllätyin vähän itsekkin. Näette sen postauksen lopussa.. 

Wuosisatamarkkinoiden ydin koostuu pikkukojuista joissa olevat esiteltävät ja myytävät tuotteet ovat käsin tehtyjä, uniikkeja tai itse tuotettuja. Vihdin kylän miljöö suo markkinoille teeman mukaiset puitteet hienosti ja myyjät ovat panostaneet vimosen päälle pukeutuen kuin entisaikojen maalaisukot- ja akat. Kuten varmaan kuvista huomasitte, oli tarjonta todella runsas. Eli varmasti jokaiselle löytyy jotain ihasteltavaa sekä kenties kotiin vietävää. Siitä puheenollen, se aarre mikä meille markkinoilta kotiin kantautui.. Noh se on pää. Hirven pää, tarkemmin sanottuna. En kenties ihan ensimmäisenä moista olisi lähtenyt ostamaan mutta tuossa se nyt nököttää takan päällä. Eräs pikkupoika ihasteli sitä kovin kehumalla kuinka hienon hieno se on joten kaippa se on häntä uskominen :). 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.. Nähdään markkinoilla ensi vuonna! Hyvää yötä ;). 

 

Lisätietoja Wuosisatamarkkinoista löydät täältä.

Tuolileikki

Kouluvuosi alkoi entisöinnin parissa. Kyseisen kurssin aikana me tulemme valitsemaan projektin, jossa kunnostamme vanhan kalusteen uuteen uskoon. Ennen projektiin ryhtymistä oli opettajamme kuitenkin kehittänyt meille harjoituksen, jonka parissa pääsimme uudistamaan vanhoja tuoleja. Varsinainen tuolileikki ;). Valitettavasti tuoleja ei riittänyt kaikille entisöitäväksi joten jotain oli keksittävä. Minulla sattui olemaan varastossa tuoleja jotka ovat odottaneet kunnostusta jo pidemmän aikaa. Harjoituksen vaatimus oli kunnostaa yksi tuoli.. Mitä teki siis tämä ainainen "ylisuoriutuja"? Raahasi koululle yhden sijasta neljä pirteän keltaista pinnatuolia. Olin päättänyt ottaa tämän vuoden vähän rauhallisemmin ja tehdä töitä vain vaaditun määrän ilman ylimääräisiä haasteita. No se päätös piti tasan sekunnin.. Eli minulla oli käsissäni neljä kosteudesta vaurioitunutta, elämää nähneitä pinnatuoleja. Aikaa kunnostukselle max. viikko. Kuinka sitten kävikään?

 

 

Aloitin operaation maalinpoistolla. Mainittakoon tässä kohtaa että poistaminen ei ole tarpeen jos vanha maalipinta on jokseenkin ehyt. Kevyt hionta ja päällemaalaus riittäisi. Mutta tässä tapauksessa kun tuoleissa oli havaittavissa kosteusvaurioita pohjassa (LUE: hometta), koin viisaammaksi poistaa maalit ja hioa pintoja aina puuhun asti. Tuolit oli maalattu sen verta tymäkällä maalilla että poistaminen tuntui lähinnä siltä kuin arpoja olisi raaputellut. Ilman voittoja, kuinkas muutenkaan.. Maalinpoiston osoittautuessa haasteellistakin haasteellisemmaksi, oli sanomattakin selvää etten saisi kaikkia neljää tuolia tehtyä annetussa määräajassa joten päätin keskittyä vain yhteen tuoliin. Ehtisin kyllä loput tehdä myöhemmin. Siirryin hiontavaiheeseen jo alkutekijöissä. Hioin tuolin kauttaaltaan koneen avulla ja viimeistelin vaikeimmat kohdat käsikäyttöisesti hiomapaperilla. Tuota koneen käyttöä pitänee vielä treenailla koska välillä tuntui että nuo pyöreät pinnat eivät kohta enää olisi pyöreitä jos jatkaisin. Maalinpoistovaiheeseen meni kaikkinensa noin 8 tuntia yhden tuolin kanssa joten helppo nakki tämä ei todellakaan ollut.

 

 

Seuraavaksi alkoi tuolin ns. peruskorjaaminen mikä tarkoitti tässä tapauksessa lähinnä liitoskohtien liimailua. Varsin helppoa ja nopeaa. Liima kuivui sen verta äkkiä että pääsin levittelemään tartuntapohjamaalin alta aikayksikön. Opettaja kiikutti meille rautakaupasta Teknoksen Futura Aqua 3 tartuntapohjamaalipurkin josta ainakaan itselläni ei aiempaa käyttökokemusta ollut. Litku näytti lähinnä värittömältä maalilta joka levitettiin pensselin kera. Myöhemmässä vaiheessa oli todettava että tämä tavara ei ehkä ollut sitä parasta mahdollista entisöintiä ajatellen mutta näillä eväillä nyt mentiin. Maalin kuivuttua pinta jälleen kerran hiottiin hennolla otteella.

 

 

  

Siitä päästiinkin sitten maalauspuuhiin. Alunperin olin suunnitellut jättäväni tuolit sellaiseksi kuin olivatkin eli pirteän keltaisiksi mutta päätinkin edetä neutraalimmalla linjalla ja tehdä tuoleista valkoisia. Mitään värikoodia en tähän kohtaan ollut miettinyt joten käytin sitä mitä oli saatavilla eli perusvalkoista puolikiiltävää Teknoksen Futura Aqua 40 kalustemaalia. Ensimmäisen maalauskerran jälkeen tilanne näytti lähinnä katastrofilta. Maali ei tasoittunut lähes lainkaan ja raitoja oli enemmän kuin seepralla. Mutta ei pidä lannistua! Otin jälleen hiomapaperin käteen ja kävin pinnat uudelleen läpi hentoakin hennommalla otteella. Tämän jälkeen maalasin tuolin vielä uudelleen.

 

 

Ja kas näin, parempi joskaan ei täydellinen. Pensselin jäljet on edelleen havaittavissa eikä maalausjälki ole parasta mahdollista. Pinnatuolin maalaaminen ei ole mikään iisein homma. Istuinosaa lukuunottamatta lähes kaikki kohdat ovat pyöreitä jonka johdosta maalin valumia tulee väkisinkin. Jatkuvaa tasoittamista siis vaatii jos haluaa siistiä jälkeä. Aika hyvin kuitenkin mielestäni suoriuduin tästä harjoituksesta ja tämä yksilö kelpaa vallan mainiosti kotiamme koristamaan. Ja hei, minullahan on vielä kolme tuolia jäljellä joten on mahdollista että harjoitus tekee mestarin. Tai sitten ei.