Tällä viikolla oli pyhä tarkoitus aloitella sitä minun entisöinnin päätyötäni minkä deadline lähestyy kovaa vauhtia. Okei, on tässä vielä reilu kuukausi aikaa mutta sekin hurahtaa äkkiä.. Innostuin vain noista tuolihommeleista sen verta paljon että kiikutin jälleen koululle yhden (monista) projekteistani. Tämä tuolivanhus oli kovin rähjäisessä kunnossa eikä ollut ehkä kustannustehokkainta lähteä sitä korjailemaan. En kuitenkaan raaskinut tätä pois heittää, sen verta ikää sillä kuitenkin on että ihan jo sen puolesta piti sille antaa mahdollisuus.
Tarkkaa ikää ei tuolin kohdalla pysty sanomaan, mutta opettajan arvion mukaan mennään kauas 1900-luvun alkupuolelle. Tiiä sitten.. Sen kuitenkin huomasi että tuoli on täysin käsin tehty koska jokainen kohta oli erilainen ja sorvauksissa oli pieniä "kauneusvirheitä". Joku on tätä yrittänyt joitakin vuosikymmeniä sitten entrata liimailemalla uudelleen ja maalaamalla pinnat valkoisella. Halusin tuolin puupinnalle joten jälleen kerran pääsin poistelemaan maaleja. Sen poistaminen olisi helpompaa kun tuoli on osissa joten liitokset oli vedettävä auki. Se ei sitten ollutkaan ihan helppo homma. Ilmeisesti tämä edellinen tuunaaja oli käyttänyt jotain pomminvarmaa liimaa koska kappaleet eivät meinanneet millään irrota toisistaan. Löysiä olivat mutta jumissa. Asiaa hankaloitti vielä liitoskohdissa olevat kiilat. Noh, joskus on vaan ymmärrettävä antaa olla. Takuuvarmaa kiinnitystä ei pidä lähteä rikkomaan :). Eli osa jäi paikoilleen. Maalinpoistoon käytin jälleen maalinpoistoainetta sekä sikliä, jolla tuo rapistunut pinta tuntui irtoavan kuin vettä vain.
Hommaa siinä toki oli mutta lopputuloksesta tykkään! En siis tarkoita omaa kädenjälkeä vaan tuota puupintaa mitä maalin alta paljastui. Jos verrataan nykyaikaiseen teolliseen tuotantoon niin kyllä vanha puukaluste vie voiton mennen tullen. Toki elämän jäljet tässä näkyvät enkä ihan kaikkia maalitäpliä saanut pois mutta silti uskoin tästä tulevan varsin viehättävä yksilö :).
Seuraavaksi oli vuorossa liimauspalapeli. Sen aiemman pinnatuolin liimaus oli lastenleikkiä tähän verrattuna. Annan muuten vinkkiviitosen mitä kannattaa noudattaa jos koskaan vastaavaa teet. Merkkaa jokainen osa numerolla tms. mikäli joudut huonekalun syystä tai toisesta purkamaan. Muistin tuon merkkauksen pinnojen kohdalla mutta jalkojen osalta se jäi. Ja siinä menikin sitten jokunen tovi ennen kuin palikat löysi oman paikkansa. Kuten alussa mainitsin, oli jokainen osa hivenen erilainen joten ei voinut tarkkaa sanoa mikä kuuluu mihinkäkin. Mitä taas tulee itse liimaamiseen niin kyllä ne apukädet on poikaa. Uskon että tässä kohtaa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa :D.
Liimaamisen jälkeen öljysin vielä tuolin suojaavan pinnan saamiseksi. Muuta se ei sitten mielestäni tarvinnutkaan. Tässä se on, minun epätäydellisen täydellinen tuoli :). Työvoitto, sanoisin. Ylpeä olen. Mitäs sanotte te?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti