Operaatio ManCave

Muistatteko sen aiemmin mainitsemani projektin mitä tein isäni luona hänen opastamanaan ennen kuin sairastui? Noh kuten luvattu, on tullut aika esitellä kyseinen työ. Näin alkuun kuitenkin lyhyt historiikki siitä mistä kaikki sai alkunsa. Minulla on kaksi rakasta pikkuveljeä, jotka ovat jakaneet jo vuosia huoneen. Heidän vartuttua ns. hankaliin ikävuosiin oli sanomattakin selvää että molemmat tarvitsi oman huoneen. Isäni talossa oli vielä alakerrassa tekemättömiä neliöitä joista sai helposti vallattua tähän tarkoitukseen tilaa. Maailmanrauhan turvaamiseksi tarjouduin remontoimaan huoneen sisarustriomme keskimmäiselle kaverille.

Alunperin tämä tila piti jakaa kahteen osaan. Toiseen huoneeseen oli tarkoitus tulla vaatehuone ja toiseen veljeni huone. Kun veikka luetteli kaikki ne asiat mitä huoneeseen on mahduttava, meinasi projektista tulla mahdoton tehtävä. Tilaa oli vain n. 7 neliötä käytettävissä ja sinne olisi pitänyt mahduttaa 120 cm sänky, sohva, työpöytä, vaatesäilytystilaa, 46 tuuman tv, vähintään 2 pelikaveria, tyttöjä... Vaikka olenkin aikamoinen ihmelapsi (näin vaatimattomasti sanottuna) mitä tilajärjestelyihin tulee niin tuossa kohtaa iski hikikarpalot otsaan. Jostain oli karsittava ja rajusti tai sitten tilaa oli saatava lisää. Onneksi isäni ja äitipuoleni totesivat että on varmasti helpompaa kaikkien kannalta että saamme käyttöömme koko tuon neliömäärän mistä piti jakaa. Näin ollen tilamäärä lähes tuplaantui ja Operaatio Man Cave saatiin todenteolla käyntiin.

 

Aloittaessamme oli huone vielä täysin raakapinnoilla. Kyseistä tilaa oli käytetty tähän asti vain varastohuoneena joten siksi sille ei oltu tehty mitään. Työt aloitettiin hiomis- ja tasoitushommilla. Tämä vaihe oli se kaikista työläin ja hitain. Tasoitekerroksia ja samalla hiomista sai tehdä oikein urakalla ennen kuin työnjohto (isä) hyväksyi lopputuloksen :).

 

 

Tästä päästiinkin maalaus- ja tapetointihommiin. Samalla tehtiin myös katolle runko. Suunnitelma oli yksinkertainen: Yksi seinä tehosteena punaiseksi, toiseen päheä tapetti ja loput valkoiseksi. Veljen toiveena oli saada automaailmasta tuttu Red Candy tehosteseinän sävyksi. Tämä osoittautui todella hankalaksi toiveeksi toteuttaa. Sävyä metsästettiin maahantuojia myöten mutta sen saaminen seinämaaliin asti koitui niin vaikeaksi että tämä suunnittelija päätti sävyn lähinnä oman pään mukaan. Tapetti löytyi Estan mallistosta ja kantaa nimeä Street View New York.

 

Projekti alkoi lähestyä loppuaan. Enään oli lyötävä laminaatit lattiaan ja paneelit kattoon sekä viimeistellä tila listoilla. Yhteen nurkkaan teimme putkille koteloinnin ylijääneistä hirsipaneeleista. Huoneeseen löydettiin vaatekaapit Torin kautta (Ikean mallistoa) ja loppusilauksena maalasin vielä tilan toisen oven liitutaulumaalilla myöhempää tarkoitusta varten. Ja kas näin, tämän artesaaniopiskelijan ensimmäinen asiakastyö oli valmis!

Koko prosessi oli pitkä ja ajoittain raskaskin. Sairastuin itse kesken kaiken keuhkokuumeeseen joka hidasti työtahtia useilla viikoilla. Ja sitten vielä loppupäässä ne isän huonot uutiset.. Mutta silti kunnialla tämä saatiin kuin saatinkiin loppuun ja niin minä kuin "asiakaskin" (veli ja isäntäväki) on tyytyväinen. Ja vielä pieni paljastus.. Koska kyseessä on Man Cave, käytin häikäilettömästi hyväkseni projektin aikana Man Poweria (huoneen asukas, Pikku-M, Iso-O, jopa ne pelikaverit..). Ihan jo senkin takia että kokemusta työnjohtotehtävistä karttuisi! Kiitos siis kaikille projektissa auttaneille. Tähän loppuun vielä muutama kuva sisustetusta tilasta (toteutus a'la meikkis), jonka kävin varta vasten tänään siivoamassa kuvausta varten. Oon takuuvarmasti paras sisko ikinä ;).

 

 

GIVE ME A FOOD! #Peto on irti ja silleen

Jos minulta kysyttäisiin mikä sisustustyyli olisi sitä ominta "lajia" niin olisi todella vaikea vastata. Olen hyvin kaikkiruokainen mielensämuuttaja jonka perässä ei pysy kukaan. Siksi kiintokalusteiden valinta omaan taloon oli vähintääkin hankala operaatio. Ratkaisut saatiin kuitenkin vietyä loppuun asti ja ne tehtiin talon tyylille uskollisina. Me asutaan maalla, maalaistalossa, keskellä peltoja, naapureina possuja, lehmiä, hevosia ja lampaita. Ehkä pari ihmistäkin.. Olisi hyvin vaikea istuttaa tänne ultra-modernia kalustusta enkä edes koe sellaisen olevan tarpeen. Ainakaan tällä hetkellä :).

Puolen hehtaarin kukkulalle kiintokalusteet valittiin Puustellin valikoimasta. Sieltä tilattiin keittiön, kodinhoitohuoneen ja kylpyhuoneen kalusteet. Kauppaan kuului myös kodinkoneet ja altaat. Tämän kertaisessa postauksessa pääsette tutustumaan meidän keittiöön. Aloitetaan siis tuttuun tapaan rakennusvaiheesta..

Mainittakoon tässä kohtaa että vaikka kuvista voisi päätellä että talo on lapsityövoimalla rakennettu niin näin ei ole. Kyllä me aikuisetkin jotain tehtiin :). Kittaushommien ja pohjamaalauksen jälkeen alkoi tällä neidillä pintamaalausurakka. Olin valinnut pinnoitteeksi Tuntu Hieno efektimaalin. Tavoitteena oli saada pinnasta "elävä" mutta hillitty. Valitsin sävyiksi Tikkurilan X487 Laastin ja H497 Kaoliinin. Pohjalle tummempi ja pintaan vaaleampi. Toteutus oli hidasta koska minun piti tehdä pieni alue kerrallaan. Vedin ensin maalia sikin sokin pensselillä ja sen jälkeen töpöttelin sienellä päälle. Tein saman käsittelyn molempiin kerroksiin. Lisäksi yhdelle seinälle maalattiin pieni alue liitutaulumaalilla jotta meidän Teinari pääsis toteuttamaan taiteellista puoltaan.

 

  
Näin kuvista pinta ei tule esiin samalla tavalla mitä luonnossa. Mutta lopputulos miellytti silmää. Muutaman vuoden kokeilun jälkeen voisin kuitenkin todeta etten valitsisi Tuntoa keittiöön enään uudelleen. Eritoten näin vaaleaa. Vaikka pinnan karheus on todella lievää, tarttuu siihen silti kaikki lika äärettömän helposti. Ja se on ennen kaikkea lähes mahdotonta puhdistaa ilman että maalipinta kärsisi. Joten varmaan on täällä tulossa vielä uutta maalausurakkaa..

Lattiaan valitsimme laatat. Olin tykästynyt tuohon ns. salmiakkikuvioon lattioissa jo aiemmin blogeja ja lehtiä selaillessa joten tätä lähdettiin kokeilemaan meilläkin. Alunperin olisin halunnut musta-valkoisen kokonaisuuden mutta luojan kiitos emme siihen lähteneet. Voisin kuvitella että se olisi alkanut kaihertamaan jossain vaiheessa, niin suuri kontrastiero kuitenkin on. Laatoituksen valmistuttua miehet kävivät keittiön asennuspuuhiin.

Asennus tapahtui kahdelta raavaalta mieheltä suht' sutjakkaasti. Pääsin siis nopeasti antamaan tilalle sen viimeisen silauksen. Ja tällainen meidän maalaiskeittiöstä sitten loppukädessä tuli.

 

Vaikka itse sanonkin, niin mielestäni keittiö on yksi tämän talon parhaista paloista. Puitteet löytyvät innokkaimmallekkin kokille. Myönnettäköön, olemme ns. pizzaihmisiä joten ehkä tila on vähän liiankin varusteltu tarpeeseen nähden. Teinarinkin pitää välissä muistuttaa vanhempia ruokinnan tärkeydestä :D. Tosin sillä on aina nälkä.. Mutta ehkä tämä vielä jonain päivänä oppii kokkailujen salat ja touhuaa tuolla essu likasena!

Pintaraapaisu

Kuten eilen lupasin, syvennytään tänään pinta-käsittelyn ihmeelliseen maailmaan. Uunituoreet, vastapystytetyt seinät tarvitsevat lähes poikkeuksetta jonkin asteisen pintakäsittelyn. Toki jos tykkää näin sisustusmielessä esim. kipsilevyn raa'asta pinnasta oikein kovin, niin kaiketi käsittelyt voi jättää väliin. Mutta epäilenpä että harva näin tekee.. Betonipinnat onkin sitten jo asia erikseen.

Pintakäsittelyt alkavat AINA pohjatöistä. Kunnon pohjatöiden merkitystä ei voi korostaa liiaksi. Meidän projektissa koulussa tämä meinasi superfantsua (not) kittaahiokittaahio- operaatiota jota kestikin sitten jokunen viikko. Kipsilevyjen saumakohdat nauhoitettiin kitin kera ja ruuvaamisesta aiheutuneet reiät kitattiin piiloon. Myönnettäköön, jossain kohtaa puhti loppui kesken ja sen kyllä sitten näki kun maali/tapettipintaa alkoi laittamaan. Joten siis jatkossa, pohjat kuntoon!

Kun sitten vihdoin on selätetty kaikki kuprut, saumat ja kolot niin päästään mielestäni siihen parhaaseen vaiheeseen eli pintojen tekoon. Tapetit tähän projektiin meille tuli ns. annettuna tekijänä eli niillä mentiin mitä oli. Tapettien pohjalta lähdettiin sitten suunnittelemaan kokonaisuutta. Millä maalataan ja mitä mahdollisia efektikuvioita tehdään. Suunnittelussa meillä oli aika pitkälle vapaat kädet joten luovuutta vain kehiin ja menoksi. Heti pohjamaalausten jälkeen..

Meidän tiimissä oli muista poiketen kolme tehokasta ladya joten meillä oli tehtävänä kaksi erillistä koppia, yksi iso ja yksi pieni. Valitsimme punaisen perustapetin, joka aikalailla määritti meille värimaailman millä mentiin. Koska molemmat kopit mitä teimme olivat vierekkäin, oli tärkeää että niissä oli samanmoinen värimaailma. Ja koska mieli kävi hyvin vilkkaana ideoiden suhteen, tuli meidän koppeihin monen moista kuviota ja tuherrusta :).

Yksi seinä käsiteltiin valkoisella (ei sävytettyä) Tikkurilan Tunto Karhealla struktuuripinnoitteella. Tarkoitus oli jäljentää maalattua harkkoseinää. Ennen pinnoitteen levittämistä tein harkkoruudukon teipin avulla. Tunto Karheaa ei levitetä perinteisillä teloilla vaan teräsliipillä. Käytännössä levitystekniikka on sama kuin seinää tasoitettaessa. Pinnoitteen levittämisen jälkeen se vielä hierretään hierrinlastalla. Ainakin meikäläisellä tuo tavara roiskui joka paikkaan joten suosittelen kyseisen materiaalin kanssa työskennellessä kunnon suojauksia.

 

Toisesta Tunto- kokeilusta vastasi työparini Marjo. Tässä on siis myös käytetty stuktuuripinnoitetta, mutta tällä kertaa valkoista (ei sävytettyä) Tikkurilan Tunto Hienoa. Kuviointi tehtiin teippaamalla jonka päälle pinnoite vedettiin telalla. Tämä efetiseinä ei siis suurta taiteellista osaamista vaadi vaan on suhteellisen helppo toteuttaa. Ja lopputulos on mielestäni aivan loistava :).

Viimeinen efektiseinä, mitä tiimimme teki oli sabluunoilla toteutettu seinämaalaus. Tässä ainakin yritimme jäljentää yhtä tekstitapettia, minkä bongasimme läheisestä rautakaupasta. Maaleina käytettiin kolmea erilaista, Tikkurilan Taika Helmiäismaalia ja Taika Helmiäislasyyriä (molemmissa sävy hopea) sekä ihan mustaa seinämaalia (Tikkurilan sävy Y498). Sabluunat tehtiin kalvoille, joiden läpi maalit sitten varovasti sienellä taputeltiin.

 

Sutasimme myös yhteen kohtaan liitutaulumaalilla alueen johon luokkamme voi jättää omat terveisensä tuleville ykkösille :)

Pintojen tekeminen on mielestäni se yksi parhaimmista asioista, mitä sisustussaneeraamiseen tulee. Maaleilla ja tapeteilla saadaan kuitenkin suhteellisen helposti uutta pintaa ja valtavasta tuoterepertuaarista on varaa mistä valita. Oikeastaan toteutusten suhteen on taivas vain rajana. Tällaista syntyi meiltä tällä kertaa, seuraavalla kerralla sitten jo aivan jotain  muuta :).