Sohvasta sängynpääty - DIY...Tai no harkitse vielä?

Verhoilu on taiteenlaji jota moni tekee mutta harva todella osaa. Siksi meillä on olemassa ammattilaiset jotka ovat kouluttautuneet nimenomaista tehtävää varten. Toki jokainen varmaan selviytyisi tavallisen tuolin päällisen vaihdosta tms. mutta kuka lähtisi kokeilemaan jotain tuosta huomattavasti hankalampaa tekelettä vailla koulutusta tai kokemusta? Höh, tyhmä kysymys. Minä tietty :D. Mainittakoon että seuraava operaatio vaatii hivenen pientä hulluutta taustalle mikäli lähtee moista yrittämään. Meikäläisellä oli vaan niin mahtava visio ja (turhankin) kova luotto omiin taitoihin, että pakkohan se oli yrittää.

Visio

Tarkkasilmäisimmät varmaan huomasivat edellisestä postauksesta että Puolen hehtaarin kukkulalle on tulossa yksi huone joka on kovin prinsessamainen. Kenellekkään ei varmasti tule yllätyksenä että kyseessä on meidän Teinarin soppi. Ison osan huoneen pinta-alasta tulee täyttämään sänky (asukin toiveiden mukaisesti), joten sen pitää olla vimosen päälle bling, blong ja jotain muuta todella tyttömäistä. Mikä olisi siis paras ratkaisu? Ostaako esim. joku valtava, pramea sänky tai kenties sängynpääty? Varmaan helpoin vaihtoehto mutta myös se kallein. No miten olis jos tekis itte? Tänä päivänä netistä löytyy niin laaja kirjo erilaisten sänkyjen ja päätyjen teko-ohjeita että äkkiähän moinen syntyy. Joten ei muuta kuin ajatushautomo käyntiin.. Pinterest on muuten oiva paikka tähän hommaan. Sieltä jos ei ideoita löydy niin ei sitten mistään. Sieltähän se tämäkin ajatus lähti. Joku tuolla kaukana rapakon takana oli väsännyt vanhasta sohvasta pramean sängynpäädyn. Hei, jos tuokin osas niin osaan määki. Olin jokunen tovi sitten saanut isältäni vanhan sohvakaluston, joka odotti inspiraatiota ja tilaa. Sopivan hetken (ja idean) saapuessa ryhdyin tuumasta toimeen.

Purku

Näihin hommiin vaaditaan tietynlaiset työkalut, jos haluaa että homma etenee edes johonkin suuntaan. Ns. verhoilijan Survival Kit (löytyy mm. täältä) on jo aika hyvä alku jolla pääsee ainakin purkuhommiin. Kyseisessä sohvassa oli satoja nastoja koristeena jotka piti saada pois vahingoittamatta puurunkoa. Tähän tarkoitukseen tuommoinen mini-sorkkarauta on ihan paras vaihtoehto. Nastat irtosivat hyvin eikä runko kärsinyt kuin vain muutaman kolhun verran tämän naisen riuskoista otteista. Tässä kohtaa on myös syytä vetää muutaman kerran rauhallisesti henkeä koska seuraava vaihe on ehkä se yksi kenkkumaisimmista.

Niitit. Nuo paholaisen kiinnityssysteemit. Hyviä tarkoituksensa omaiseen hommaan mutta auta armias jos ne pitää saada pois.. Tavoite oli irroittaa päälliset mahdollisimman ehjänä myöhempää käyttöä varten, joten niittien nitkuttelu oli ainoa vaihtoehto. Tähän hommaan käytin niitin nostajaa sekä ajoittain (hermon kiristyessä) vasaraa ja ruuvimeisseliä. Ja en liioittele yhtään jos sanon niittejä löytyneen ainakin tuhat, ellei jopa enempi. Ainakin sotkusta päätellen. Niittien mukana lähti myös napit, joiden kiinnitys oli tehty (ylläri!) niiteillä. 

Kankaiden alta paljastui aikamoinen näky. Tuo kummallinen vaahtomuovi-siltti oli niin haperoa että kokonaisuus mureni pelkästä kosketuksesta. Sotkusta puuhaa. Etupuolella selkämyksessä oli onneksi tavallinen pehmuste, joka vaikutti vielä ikäänsä ja viimeaikaiseen käyttöönsä (ollut pihalla vuosikaudet) nähden varsin hyväkuntoiselta. Helpotti hommaa huomattavasti kun päätin olla irroittamatta sitä. Vaahtomuovi-shown ohessa purin pois vielä koko istuinosan jousineen päivineen. Yritin tehdä sen mahdollisimman hellästi ihan vain siksi jos joskus tästä vielä haluaa sohvan tehdä.

Vinkki! Purkamisvaiheessa kannattaa ottaa paljon valokuvia. Se helpottaa huomattavasti toimintaa kasausvaiheessa.

Pintakäsittely 

Kunnollinen pintamateriaali on aina oleellinen seikka huonekaluja tuunatessa. Teinari oli toivonut valkoista joten ajattelin maalata rungon sen mukaan. Siispä peruskalustemaali lähirautakaupasta ja kotio? Ehei. Ei tällä kertaa. Halusin kokeilla jotain uutta. Olin nähnyt Country Whitessa käydessäni Vintage-maalipurkkeja joita lähdin tutkimaan lisää tämän projektin myötä. Kyseinen maali on täysin luonnonmukainen ja jättää pinnan mataksi luoden näin sitä ns. vintage-fiilistä. Kuulosti hyvältä! Joten siis kävin hakemassa purkin maalia ja ostin samalla Vintage vahaa viimeistelyä varten (suojaa pinnan). Maalin sävy oli Natural White ja vaha oli väritön.

Ennen maalausta hioin kevyesti rungon pinnat. Vintage-maalin pitäisi tarttua pintaan kuin pintaan mutta varmempaa on, eritoten jos alla on lakka, että hioo pinnat rouheiksi :). Maalasin rungon kolme kertaa peittävän jäljen aikaansaamiseksi ja lopuksi vielä vahasin sen. Maali oli todella riittoisaa joten nyt pitäisi keksiä seuraava maalauskohde. Ei haittaa :).

Päälliset

Huh huh. Vaikka olenkin aikamoinen touhuaja niin pakko myöntää että ompelu ei ole ollut hallussa missään määrin sitten ylä-asteen. Tahtotila sen tekemiseen on ollut kova ja ostin jopa koneenkin jotta voi alkaa reenaileen. Mutta ajan ja tilan puutteen vuoksi se on jäänyt. Sain onneksi tähän vaiheeseen vaatetuspuolen opettajan taustatueksi joka osaltaan helpotti hieman asiaa.

Verhoilukankaita on miljoona erilaista. Päällisen valinta voi siis koitua vaikeaksi tehtäväksi mikäli ei ihan tiedä mitä ja millaista sen pitää olla. On otettava huomioon käyttö, kulutuksen kesto ja lian kertyminen. Koska tässä tapauksessa oli kyse sängynpäädystä johon ei kohdistu suurta rasitusta, pystyin katselemaan kangasvalikoimia laajemmalla skaalalla. Loppujen lopuksi päädyin Eurokankaasta löytämääni hieman kiiltävään ja paksuun verhokankaaseen. 

Kaavojen tekoon käytin vanhoja päällisiä, jotka silitin ensi alkuun. Sitten vain uusi ja vanha päällekkäin, parilla nuppineulalla kiinni ja leikkaamaan. Kieltämättä vähän hirvitti leikellä tuota kangasta, se ei meinaan ollut mitään kovin halpaa.. Eikä minulla ollut sitä yhtään ylimääräistä koska ostin loput mitä koko ketjussa oli. Kangas oli kovin purkautuvaa tyyppiä, joten reunat oli pakko huolitella saumurilla. Sitten vain saumat yhteen, hurautus ompelukoneella ja päälliset olivat valmiit.

Nappipaja

Nappeja löytyy jos jonkinmoista. On dimangeja, puuta, värikkäitä, kukkia yms. Koska mieluista ei kuitenkaan löytynyt, päätin tehdä ne itse samasta kankaasta millä päällisetkin. Tarve oli vajaa 70 nappia. Leikkelin vaadittavan määrän ympyröitä, istahdin Astor 52 nappikoneen eteen ja jo vajaassa tunnissa oli kaikki valmiita. Kätevä laite, pitää varmaan ostaa kotiinkin :).

Verhoilu 

Tämä laji ei kuulu meidän opetukseen joten itseopiskelulla mentiin aika pitkälle. Yllättävän vähän löytyy netistä ohjeita vastaavanlaiseen verhoiluun. Istuttuani lähes kaksi tuntia tekeleen edessä ja arvottuani mitä/miten lähtisin etenemään, päätin vain lähteä kokeilemaan. Purkuvaiheesta ottamani kuvat olivat suureksi hyödyksi sillä pystyin seuraamaan niiden avulla jokaista steppiä. Se että huonekalulle tehtiin käyttötarkoituksen muutos tarkoitti tietenkin sitä että jossain kohtaa piti soveltaa.

Aloitin nappien kiinnittelyllä. Tähän hurahtikin kaksi päivää, kokematon kuin olen. Käytin vahvaa nauhaa ja tuommoista jumalattoman kokoista neulaa (pryyli nimeltään). Nappia kiinnitettäessä kangasta piti oikoa ja asetella vähän väliä. Aiemmassa versiossa oli meinaan vekit joita koitin tähänkin saada. Alkuun näytti kyllä ettei tästä tule mitään mutta jotenkin siitä selvittiin :).

Sitten vaan jo tutuksi tullut verhoilijan niittipyssy käteen ja ampumaan ne tuhat niittiä takaisin paikoilleen. Kuulostaa helpolta mutta ei se sitä ollut. Kangas ei tahtonut millään istua niin että olisi tuo etupuoli näyttänyt hyvältä. Mutta kaiketi se on ihan siedettävä. Takapuolelle lisäsin tueksi pahvia ja laitoin ohutta vanua. Näin siitä saatiin edes jokseenkin kestävämpi. Lopuksi vielä viimeistelin reunat koristenyörillä jonka kiinnitin kuumaliimapyssyn kera.

Lopputulos

Siinä se nyt on, ensimmäinen kunnollinen verhoilutyöni. Missään nimessä jälki ei vastaa ammattilaisen tasoa mutta mielestäni ihan kelpo tapaus siitä kaiken kaikkiaan tuli, ottaen huomioon mitkä oli lähtökohdat. Tämän jälkeen en kyllä yhtään ihmettele miksi verhoilijoiden taksat on niin kovat. Jo pelkästään päädyn tekemiseen meni semmoinen 15 työpäivää. En edes uskalla miettiä miten aikaa olisi mennyt jos mulla olisi ollut istuinosakin työstettävänä. 

Niin tai näin, kait sitä ihminen pystyy halutessaan tekemään jos jonkin moista käsillään. Kumma kyllä, en vielä kyllästynyt verhoiluun vaikka pinna oli ajoittain lähes yhtä kireällä kuin nappien nyörit. Kuumottaisi jo aloitella saman sarjan nojatuoleja jotka myös verstaalla ovat ;). Ehkä pieni tauko kuitenkin...

PS. Asiakas oli ilmeisesti tyytyväinen kun sain seuraavan palautteen: Äiti, mä likeen siitä tosi muts. Ok.

Keinutaan

Tulossa kenties postaus Antti Tuiskun "kuumasta" kesäbiisistä? No ei nyt sentäs, vaikka tosin tämän projektin aikana sitä tuli radion välityksellä kuunneltua eräänkin kerran.. 

Jälleen on saatettu yksi tuunausprojekti päätökseen (Wuhuu!). Sain tuossa jokunen tovi sitten työstettäväksi perintökalleuden jolla taitaa olla ikää jo reilut 50 vuotta. Se oli päässyt todella huonoon kuntoon. Istuinosa oli totaalisen mäsänä (se tosin saattoi mennä omassa käytössä kun joku, en minä!, istui siihen..) ja sitä oli yritetty hivenen kehnolla menestyksellä aiemmin maalailla. Niin eikä unohdeta niitä ihanan hapokkaan vihreitä pehmusteita jotka heitin mäkeen alta aikayksikön kun tämän yksilön sain. Alkuun ajattelin mennä sieltä mistä aita on ns. matalin eli uusi maali vaan pintaan mutta jotenkin se ei tuntunut tähän sopivan. Halusin ajan tuomaa patinaa ja ripauksen rouhetta. Ei siis auttanut muu kuin lähteä maaleja poistamaan.

Maalinpoisto näytti alkuun sujuvan suhteellisen mallikkaasti mutta siklaamishommien alkaessa toiminta hidastui toden teolla. Tässä kohtaa meinasi projektille tulla vallankaappaus kun ihana koulukaverini Liina päätti alkaa rapsutella maaleja puolestani. Ilmeisesti työjononi vaikutti jokseenkin ylivoimaiselta tai mää olin vaan enemmän ja vähemmän tuskainen.. Noh niin tai näin, sain itse vapauden keskittyä muihin hommiin aina hiontavaiheeseen asti. Siitä superisokiitos Liinalle :)!!

Sen armottoman putsausoperaation jälkeen alta paljastui kaunis vaalea koivutuoli. Olin varautunut hivenen tummempaan tavaraan joten tässä kohtaa tuli ongelmia päättää mitä tehdä pintakäsittelyn suhteen. Koivukalusteet ovat kauniita mutta eivät oikein istu meidän kodin sisustukseen. Opettaja ehdotti pintakäsittelyyn Liberonin antiikkivahaa jota sai myös värillisenä. Päätin ottaa riskin ja käsitellä keinutuolin tammen sävyllä, mitä meiltä löytyy ennestäänkin. Alkujännityksen ohi mentyä alkoi keinu näyttää pikku hiljaa siltä mitä hain. Vaha ei peittänyt alleen iän tuomia kolhuja mutta se tummensi puuta juuri sopivasti tuoden sille rustiikkisen ilmeen. Vahasin tuolin kahteen otteeseen teräsvillan kera ja tein ns. välihiontoja useita kertoja saadakseni pinnasta kulutetun näköisen. Hionnan tein niinikään teräsvillalla. Lopuksi käsittelin keinutuolin vielä kertaalleen värittömällä vahalla saadakseni sille kulutusta kestävän pinnan.

 

Seuraavaksi piti ratkoa se istuinongelma. Yritin ensin korjata alkuperäistä istuinosaa mutta totesin sen olevan jokseenkin turhaa. Istuin oli elänyt ajansaatossa jo sen verta paljon ettei siitä olisi saanut kestävää vaikka miten olisi hinkannut tahi korjaillut. Joten oli parempi tehdä kokonaan uusi. Tähän tarkoitukseen käytin paksua vaneria. Vanhasta istuimesta sai hyvän sabluunan jonka pohjalta uusi tehtiin (joskin hivenen mittoja muuttaen). Nurkkien tekoon käytin sellaista viidakkoveitsen näköistä sahaa, muuten muotoilin istuimen vannesahalla. Aika helppo ja nopea työvaihe kaiken kaikkiaan.

Mitä taas istuinpehmusteeseen tulee niin halusin kokeilla jotain ihan muuta mitä tuolissa aiemmin oli. Ennen kangasvalintoja piti kuitenkin tehdä itse pehmuste. Tähän käytin ohutta vanua jota laitoin kaksi kerrosta pehmeyttä tuomaan. Sabluunana käytin uutta istuinosaa. Vanupalat kiinnitin sekä toisiinsa että vaneriin Scotcin vaahtomuovi- ja tekstiili sprayliimalla. Tässä vaiheessa istuin näytti lähinnä kermakakulta..

 

Verhoilu. Kokemusta? Ei nimeksikään. Tämä nyt oli sieltä helpoimmasta päästä mutta silti muutamat ärräpäät lenteli eritoten noita kulmia tehdessä. Koska valitsemani päällys oli sen verta pehmeää tavaraa, laitoin pohjalle ensin vanhasta lakanasta tehdyn "vuoren". Tällä sai hyvin kantattua pehmusteen oikeaan muotoon. Ei ehkä kauneinta mahdollista niittaamista mutta välttää se ainakin meikäläisen silmiin. Itse kiinnittäminen onnistui näppärästi pienellä hakasnaulaimella, joka on eritoten tarkoitettu verhoiluun. Näppärä laite, pakko saada!
 

Ja viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä.. Istuimen päällystykseen päätin käyttää edesmenneen vaarin vanhaa nahkatakkia. Olin sen saanut jo aiemmin enkä vielä tähän mennessä ollut keksinyt sille sopivaa käyttöä. Tällä tavalla sain yhdistettyä kaksi vanhaa ja tunnetasoltaan arvokasta asiaa yhteen. Itse kiinnitys ei ollut helpoimmasta päästä mutta lopputuloshan se on se mikä ratkaisee. Ja tässä tapauksessa voin sanoa että kyllä työ tekijäänsä kiittää! Olen enemmän kuin tyytyväinen keinutuolin nykyiseen ulkonäkoon. Työtä se vaati mutta täysin sen arvoista! I like it.

Seuraavaksi sitten tämän kimppuun. Oh Lord.

 

Vanha tuoli hunningolla

Tällä viikolla oli pyhä tarkoitus aloitella sitä minun entisöinnin päätyötäni minkä deadline lähestyy kovaa vauhtia. Okei, on tässä vielä reilu kuukausi aikaa mutta sekin hurahtaa äkkiä.. Innostuin vain noista tuolihommeleista sen verta paljon että kiikutin jälleen koululle yhden (monista) projekteistani. Tämä tuolivanhus oli kovin rähjäisessä kunnossa eikä ollut ehkä kustannustehokkainta lähteä sitä korjailemaan. En kuitenkaan raaskinut tätä pois heittää, sen verta ikää sillä kuitenkin on että ihan jo sen puolesta piti sille antaa mahdollisuus.

Tarkkaa ikää ei tuolin kohdalla pysty sanomaan, mutta opettajan arvion mukaan mennään kauas 1900-luvun alkupuolelle. Tiiä sitten.. Sen kuitenkin huomasi että tuoli on täysin käsin tehty koska jokainen kohta oli erilainen ja sorvauksissa oli pieniä "kauneusvirheitä". Joku on tätä yrittänyt joitakin vuosikymmeniä sitten entrata liimailemalla uudelleen ja maalaamalla pinnat valkoisella. Halusin tuolin puupinnalle joten jälleen kerran pääsin poistelemaan maaleja. Sen poistaminen olisi helpompaa kun tuoli on osissa joten liitokset oli vedettävä auki. Se ei sitten ollutkaan ihan helppo homma. Ilmeisesti tämä edellinen tuunaaja oli käyttänyt jotain pomminvarmaa liimaa koska kappaleet eivät meinanneet millään irrota toisistaan. Löysiä olivat mutta jumissa. Asiaa hankaloitti vielä liitoskohdissa olevat kiilat. Noh, joskus on vaan ymmärrettävä antaa olla. Takuuvarmaa kiinnitystä ei pidä lähteä rikkomaan :). Eli osa jäi paikoilleen. Maalinpoistoon käytin jälleen maalinpoistoainetta sekä sikliä, jolla tuo rapistunut pinta tuntui irtoavan kuin vettä vain. 

Hommaa siinä toki oli mutta lopputuloksesta tykkään! En siis tarkoita omaa kädenjälkeä vaan tuota puupintaa mitä maalin alta paljastui. Jos verrataan nykyaikaiseen teolliseen tuotantoon niin kyllä vanha puukaluste vie voiton mennen tullen. Toki elämän jäljet tässä näkyvät enkä ihan kaikkia maalitäpliä saanut pois mutta silti uskoin tästä tulevan varsin viehättävä yksilö :).

Seuraavaksi oli vuorossa liimauspalapeli. Sen aiemman pinnatuolin liimaus oli lastenleikkiä tähän verrattuna. Annan muuten vinkkiviitosen mitä kannattaa noudattaa jos koskaan vastaavaa teet. Merkkaa jokainen osa numerolla tms. mikäli joudut huonekalun syystä tai toisesta purkamaan. Muistin tuon merkkauksen pinnojen kohdalla mutta jalkojen osalta se jäi. Ja siinä menikin sitten jokunen tovi ennen kuin palikat löysi oman paikkansa. Kuten alussa mainitsin, oli jokainen osa hivenen erilainen joten ei voinut tarkkaa sanoa mikä kuuluu mihinkäkin.  Mitä taas tulee itse liimaamiseen niin kyllä ne apukädet on poikaa. Uskon että tässä kohtaa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa :D.

Liimaamisen jälkeen öljysin vielä tuolin suojaavan pinnan saamiseksi. Muuta se ei sitten mielestäni tarvinnutkaan. Tässä se on, minun epätäydellisen täydellinen tuoli :). Työvoitto, sanoisin. Ylpeä olen. Mitäs sanotte te?

Tuolileikki

Kouluvuosi alkoi entisöinnin parissa. Kyseisen kurssin aikana me tulemme valitsemaan projektin, jossa kunnostamme vanhan kalusteen uuteen uskoon. Ennen projektiin ryhtymistä oli opettajamme kuitenkin kehittänyt meille harjoituksen, jonka parissa pääsimme uudistamaan vanhoja tuoleja. Varsinainen tuolileikki ;). Valitettavasti tuoleja ei riittänyt kaikille entisöitäväksi joten jotain oli keksittävä. Minulla sattui olemaan varastossa tuoleja jotka ovat odottaneet kunnostusta jo pidemmän aikaa. Harjoituksen vaatimus oli kunnostaa yksi tuoli.. Mitä teki siis tämä ainainen "ylisuoriutuja"? Raahasi koululle yhden sijasta neljä pirteän keltaista pinnatuolia. Olin päättänyt ottaa tämän vuoden vähän rauhallisemmin ja tehdä töitä vain vaaditun määrän ilman ylimääräisiä haasteita. No se päätös piti tasan sekunnin.. Eli minulla oli käsissäni neljä kosteudesta vaurioitunutta, elämää nähneitä pinnatuoleja. Aikaa kunnostukselle max. viikko. Kuinka sitten kävikään?

 

 

Aloitin operaation maalinpoistolla. Mainittakoon tässä kohtaa että poistaminen ei ole tarpeen jos vanha maalipinta on jokseenkin ehyt. Kevyt hionta ja päällemaalaus riittäisi. Mutta tässä tapauksessa kun tuoleissa oli havaittavissa kosteusvaurioita pohjassa (LUE: hometta), koin viisaammaksi poistaa maalit ja hioa pintoja aina puuhun asti. Tuolit oli maalattu sen verta tymäkällä maalilla että poistaminen tuntui lähinnä siltä kuin arpoja olisi raaputellut. Ilman voittoja, kuinkas muutenkaan.. Maalinpoiston osoittautuessa haasteellistakin haasteellisemmaksi, oli sanomattakin selvää etten saisi kaikkia neljää tuolia tehtyä annetussa määräajassa joten päätin keskittyä vain yhteen tuoliin. Ehtisin kyllä loput tehdä myöhemmin. Siirryin hiontavaiheeseen jo alkutekijöissä. Hioin tuolin kauttaaltaan koneen avulla ja viimeistelin vaikeimmat kohdat käsikäyttöisesti hiomapaperilla. Tuota koneen käyttöä pitänee vielä treenailla koska välillä tuntui että nuo pyöreät pinnat eivät kohta enää olisi pyöreitä jos jatkaisin. Maalinpoistovaiheeseen meni kaikkinensa noin 8 tuntia yhden tuolin kanssa joten helppo nakki tämä ei todellakaan ollut.

 

 

Seuraavaksi alkoi tuolin ns. peruskorjaaminen mikä tarkoitti tässä tapauksessa lähinnä liitoskohtien liimailua. Varsin helppoa ja nopeaa. Liima kuivui sen verta äkkiä että pääsin levittelemään tartuntapohjamaalin alta aikayksikön. Opettaja kiikutti meille rautakaupasta Teknoksen Futura Aqua 3 tartuntapohjamaalipurkin josta ainakaan itselläni ei aiempaa käyttökokemusta ollut. Litku näytti lähinnä värittömältä maalilta joka levitettiin pensselin kera. Myöhemmässä vaiheessa oli todettava että tämä tavara ei ehkä ollut sitä parasta mahdollista entisöintiä ajatellen mutta näillä eväillä nyt mentiin. Maalin kuivuttua pinta jälleen kerran hiottiin hennolla otteella.

 

 

  

Siitä päästiinkin sitten maalauspuuhiin. Alunperin olin suunnitellut jättäväni tuolit sellaiseksi kuin olivatkin eli pirteän keltaisiksi mutta päätinkin edetä neutraalimmalla linjalla ja tehdä tuoleista valkoisia. Mitään värikoodia en tähän kohtaan ollut miettinyt joten käytin sitä mitä oli saatavilla eli perusvalkoista puolikiiltävää Teknoksen Futura Aqua 40 kalustemaalia. Ensimmäisen maalauskerran jälkeen tilanne näytti lähinnä katastrofilta. Maali ei tasoittunut lähes lainkaan ja raitoja oli enemmän kuin seepralla. Mutta ei pidä lannistua! Otin jälleen hiomapaperin käteen ja kävin pinnat uudelleen läpi hentoakin hennommalla otteella. Tämän jälkeen maalasin tuolin vielä uudelleen.

 

 

Ja kas näin, parempi joskaan ei täydellinen. Pensselin jäljet on edelleen havaittavissa eikä maalausjälki ole parasta mahdollista. Pinnatuolin maalaaminen ei ole mikään iisein homma. Istuinosaa lukuunottamatta lähes kaikki kohdat ovat pyöreitä jonka johdosta maalin valumia tulee väkisinkin. Jatkuvaa tasoittamista siis vaatii jos haluaa siistiä jälkeä. Aika hyvin kuitenkin mielestäni suoriuduin tästä harjoituksesta ja tämä yksilö kelpaa vallan mainiosti kotiamme koristamaan. Ja hei, minullahan on vielä kolme tuolia jäljellä joten on mahdollista että harjoitus tekee mestarin. Tai sitten ei.