Aina laulain työtäs tee

Tuntuuko sinusta usein siltä että palattuasi kotiin töistä alkaa samantein uusi työpäivä? Pyykit odottavat pesua, tiskit pitää tiskata, perheen jäsenten nälänhädän ehkäisytoimet on suoritettava, siivousurakkaa on kevennettävä pienillä putsauksilla, tarttee käydä kaupassa, ne juuri pestyt pyykit pitänee kuivata ja viikata.. Lista on loputon ja toistuva. Ja se lankeaa valitettavan usein naisten harteille. Mitään NiksiPirkka- tyyppisiä vinkkejä minulla ei tähän ongelmaan ole antaa mutta koska naisten vastuu kotona on niin suuri, on meillä mielestäni oikeus vallata kodinhoitoon juuri niin iso tila kuin vain haluamme. Keittiömme teille jo aiemmin esittelinkin mutta vielä on yksi tila missä eritoten meikäläinen viettää paljon aikaa. Palatkaamme siis Puolen hehtaarin kukkulalle ja tämän allekirjoittaneen "työhuoneeseen".

Aikaisempiin tiloihin verrattuna, on meidän kodinhoitohuoneemme valtava. Itseasiassa tarkemmin jos miettii niin ei minulla koskaan ole ollut kokonaista huonetta kodin hoitoa varten. Ennen käyttöönottoa elin harhakuvitelmassa että koska tila on niin iso, pysyy se siistinä ja toiminnallisuus on priimaa. Faktahan on kuitenkin se että mitä isompi tila, sen suurempi kaaos. Mutta se kaiketi johtuu enempi omasta laiskuudesta eikä niinkään sen sisustuksesta..

Sisustus on vielä muutamia yksityiskohtia vaille vajaa. Vielä puuttuu kunnollinen naulakko kylpijöille, ne täydelliset verhot on vielä hankkimatta ja kaipaan lattiaan jotain kivaa mattoa. Mutta joku viisas sanoi kerran, että sisustus ottaa oman aikansa. Ei kaikki voikkaan tulla kerralla valmiiksi vaan joskus tilojen on ns. elettävä ennen kuin tavarat loksahtaa paikoilleen. Joten palaamme varmasti tänne huoneeseen vielä toiste. Kodinhoitohuoneen kalusteet ja kodinkoneet on tilattu Puustellista ja laatat RTV:ltä. Seinät maalasin Tikkurilan Luja maalilla (sävy H497 Kaoliini) jonka sanotaan kestävän kovaa rasitusta. Ja ainakin toistaiseksi voin tuon väittämän allekirjoittaa. En halunnut tänne liikaa säilytystilaa (Hullu, onko sitä koskaan liikaa???) joten jätin yläkaapit hankkimatta. Sen sijaan lähdin purnukkaostoksille ja täten sain kodinhoitohuoneelle oman persoonallisen ilmeensä. Okei, pölyn kerääntymisen kannalta ehkä huonoin mahdollinen vaihtoehto mutta tykkään silti :). Toistaiseksi.

Mitä taas siivoamiseen ja kodin hoitoon tulee niin siitä tulee paljon mielekkäämpää kun laitatte lempimusiikin soimaan ja volyymit täysille. Itse tykkään jammata musikaalien tahdissa. Älkää kertoko kenellekkään. On ilmeisesti noloa tykätä niistä, ainakin jos Teinarilta kysytään.. Ja olen ehkä saattanut aiheuttaa lapselleni jonkin asteisia traumoja sähäköillä siivoustanssimuuveillani mutta mitä sitten? Lopputuloshan on se ratkaisevin tekijä ;)..

Kun iskee hätä

Tätä tilaa on aika vaikea sisustuksen kannalta romantisoida. Vessan tarkoitus kuitenkin on toimia ihmisen sisäisen toiminnan tukena (näin kauniisti sanottuna). Tilat ovat yleensä pieniä eikä niissä kovin paljon ole mahdollisuuksia toteuttaa merkittäviä sisustuksia. Viihtyvyyteen kannattaa toki panostaa, vessassa ihminen kuitenkin viettää aikaa yllättävän paljon :). Meidän kukkulan toistaiseksi ainoa käytössä oleva vessa on pieni, muutaman neliön tila. Sisustus muodostuu vain muutamasta esineestä. Aiemmista kotiimme liittyvistä postauksista poiketen jätämme rakennusvaiheen tällä kertaa väliin ja menemme suoraan itse valmiiseen asiaan. Astukaamme siis sisähuussimme.

 

Yksi vessan ehkä hauskoimpia asioita on lattia joka onnistuu ulkonäollään harhauttamaan katsojaa helposti. Ei ehkä ihan heti uskoisi että kyseessä on laattalattia, vai mitä sanotte? Koska tämä on ns. kuivavessa, ei koko tilan laatoitus ole ollut tarpeen. Yläosan seinien pinnoitus on sama mikä keittiössäkin, joka ei toimi tässäkään tilassa. Mustat sormenjäljet ovat ikuinen kirous mistä ei tunnu eroon pääsevän.. Joten varmasti käsittelen seinät vielä myöhemmin jollain mikä on helpommin puhdistettavissa. Laatat ja hana ovat RTV:ltä ja allaskaluste sekä allas Puustellista. Sisustuksen viimeistely tehtiin DIY-askarteluilla, Ikeasta hankituilla sisustustarvikkeilla ja Kodin 1 Anno-tekstiileillä. Ainoa vesikaluste mikä ostettiin silloiselta LVI-urakoitsijaltamme oli tuo pönttö, mikä on temppuillut alusta lähtien. Liekkö kyseessä jokin maanantaikappale (mikä ei yllätä kun miettii mistä sen ostimme) vai pöntön ominaisuus, mutta se vuotaa aivan jatkuvasti. On korjattu useaan otteeseen..  Eikä sen liimaaminen lattiaan ehkä onnistunut tekijältä ihan nappiin, työnjälki on aivan karmea mikä hienossa lattiassa pistää ainakin itselle aina silmään. Eli varmasti tuonkin virityksen pönttöineen päivineen joudumme vielä uusimaan. Mutta ongelmista huolimatta tilasta tuli yksinkertaisen nätti. Olen lähes tyytyväinen :).

GIVE ME A FOOD! #Peto on irti ja silleen

Jos minulta kysyttäisiin mikä sisustustyyli olisi sitä ominta "lajia" niin olisi todella vaikea vastata. Olen hyvin kaikkiruokainen mielensämuuttaja jonka perässä ei pysy kukaan. Siksi kiintokalusteiden valinta omaan taloon oli vähintääkin hankala operaatio. Ratkaisut saatiin kuitenkin vietyä loppuun asti ja ne tehtiin talon tyylille uskollisina. Me asutaan maalla, maalaistalossa, keskellä peltoja, naapureina possuja, lehmiä, hevosia ja lampaita. Ehkä pari ihmistäkin.. Olisi hyvin vaikea istuttaa tänne ultra-modernia kalustusta enkä edes koe sellaisen olevan tarpeen. Ainakaan tällä hetkellä :).

Puolen hehtaarin kukkulalle kiintokalusteet valittiin Puustellin valikoimasta. Sieltä tilattiin keittiön, kodinhoitohuoneen ja kylpyhuoneen kalusteet. Kauppaan kuului myös kodinkoneet ja altaat. Tämän kertaisessa postauksessa pääsette tutustumaan meidän keittiöön. Aloitetaan siis tuttuun tapaan rakennusvaiheesta..

Mainittakoon tässä kohtaa että vaikka kuvista voisi päätellä että talo on lapsityövoimalla rakennettu niin näin ei ole. Kyllä me aikuisetkin jotain tehtiin :). Kittaushommien ja pohjamaalauksen jälkeen alkoi tällä neidillä pintamaalausurakka. Olin valinnut pinnoitteeksi Tuntu Hieno efektimaalin. Tavoitteena oli saada pinnasta "elävä" mutta hillitty. Valitsin sävyiksi Tikkurilan X487 Laastin ja H497 Kaoliinin. Pohjalle tummempi ja pintaan vaaleampi. Toteutus oli hidasta koska minun piti tehdä pieni alue kerrallaan. Vedin ensin maalia sikin sokin pensselillä ja sen jälkeen töpöttelin sienellä päälle. Tein saman käsittelyn molempiin kerroksiin. Lisäksi yhdelle seinälle maalattiin pieni alue liitutaulumaalilla jotta meidän Teinari pääsis toteuttamaan taiteellista puoltaan.

 

  
Näin kuvista pinta ei tule esiin samalla tavalla mitä luonnossa. Mutta lopputulos miellytti silmää. Muutaman vuoden kokeilun jälkeen voisin kuitenkin todeta etten valitsisi Tuntoa keittiöön enään uudelleen. Eritoten näin vaaleaa. Vaikka pinnan karheus on todella lievää, tarttuu siihen silti kaikki lika äärettömän helposti. Ja se on ennen kaikkea lähes mahdotonta puhdistaa ilman että maalipinta kärsisi. Joten varmaan on täällä tulossa vielä uutta maalausurakkaa..

Lattiaan valitsimme laatat. Olin tykästynyt tuohon ns. salmiakkikuvioon lattioissa jo aiemmin blogeja ja lehtiä selaillessa joten tätä lähdettiin kokeilemaan meilläkin. Alunperin olisin halunnut musta-valkoisen kokonaisuuden mutta luojan kiitos emme siihen lähteneet. Voisin kuvitella että se olisi alkanut kaihertamaan jossain vaiheessa, niin suuri kontrastiero kuitenkin on. Laatoituksen valmistuttua miehet kävivät keittiön asennuspuuhiin.

Asennus tapahtui kahdelta raavaalta mieheltä suht' sutjakkaasti. Pääsin siis nopeasti antamaan tilalle sen viimeisen silauksen. Ja tällainen meidän maalaiskeittiöstä sitten loppukädessä tuli.

 

Vaikka itse sanonkin, niin mielestäni keittiö on yksi tämän talon parhaista paloista. Puitteet löytyvät innokkaimmallekkin kokille. Myönnettäköön, olemme ns. pizzaihmisiä joten ehkä tila on vähän liiankin varusteltu tarpeeseen nähden. Teinarinkin pitää välissä muistuttaa vanhempia ruokinnan tärkeydestä :D. Tosin sillä on aina nälkä.. Mutta ehkä tämä vielä jonain päivänä oppii kokkailujen salat ja touhuaa tuolla essu likasena!

Midsummer Bastu

Edellisellä kerralla jäätiin siihen että kerroin teille meidän muuttaneen keskeneräiseen taloon. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä että asumme täällä kipsilevypinojen, roikkuvien johtojen ja betonilattian äärellä. Nyt siis päästään käsiksi niihin minulle tärkeisiin juttuihin kuten pintamateriaaleihin ja sisustamiseen. Sen sijaan että laittaisin kasan kuvia koko huushollista, esittelen teille meidän kotia huone kerrallaan. Huom! Siis ne valmiit.. Huah.

Ajankohta huomioon ottaen on minusta luonnollista aloittaa meidän saunasta ja pesutiloista. Sauna on meillä ollut sellainen ikuisuusprojekti jonka teossa emme ole hötkyilleet. Tämän vuoden toukokuun lopulla teimme kuitenkin päätöksen että täksi juhannukseksi se on saatava valmiiksi, juhannuksena on päästävä saunaan! Ja tuo päätös piti. Juhlapyhät meni siis aika pitkälle hikoillessa. Minun piti tämä postaus tehdä jo pari päivää sitten mutta katsoin mielekkäämmäksi nauttia aikaansaannoksesta kuin olisin kirjoittanut siitä. Ja tämän postauksen lopussa ymmärrätte varmaan miksi :).

Mitä Puolen hehtaarin kukkulan sisustamiseen ja valittuihin materiaaleihin tulee niin allekirjoittanut on ottanut niistä päävastuun. Toki muiden mielipiteitä huomioidaan mutta aika kovapäisesti meikä on ajatuksensa ja ideansa vienyt läpi. Saunaan valikoitui laudemalli muutaman vuoden takaisilta Tampereen asuntomessuilta jossa näin Tuntu- riippulauteet ensimmäisen kerran. Tulevat kanssakylpijät eivät alkuunsa näille lämmenneet koska nuo olivat jotain aivan muuta mihin oli totuttu. Mutta sain idean lopulta myytyä ja siitä se ajatus sitten lähti.

Yllä olevat kuvat ovat tuolta sisärakentamisen alkuvaiheilta. Kuten näette, tilat eivät ole mitään päätä huimaavia. Valitsimme näihin pintamateriaaleja, joiden sävyt ovat vaaleita ja luonnonläheisiä. Niiden avulla saatiin edes hitunen valoisuutta ja tilan tuntua tähän vielä ahtaalta näyttävään tilaan. Olisin halunnut tänne kovasti Tulikiven kivilaattoja/mosaiikkia mutta budjetti ei antanut myöten. Eräs rautakaupassa töissä oleva ystäväni kuitenkin mainitsi huokeammasta vaihtoehdosta joka ei hävinnyt lainkaan laadultaan Tulikivelle. 

Majakiveltä löytyi laaja valikoima erilaisia kivituotteita, joista mekin löysimme mieluisat. Kuvissa Majakiven Haiku ja Tyyni. Sekä Majakiven tuotteet että tilan muut laatat tilattiin RTV:stä. Suihkutilan seinät laatoitettiin muutamaa kivivauhtiraitaa lukuunottamatta perus mattavalkoisella 25x40 laatalla, lattia taasen Luoto 10x10 harmaalla laatalla. Laatoituksessa saimme apua eräältä tuttavaltamme.

Saunaan haimme Tunto-lauteita lukuunottamatta kaikki materiaalit Puukeskuksesta (nykyinen Stark). Mieluisimmaksi puulajiksi valikoitui haapa sen vaaleuden vuoksi. Halusin saunasta harmaan joten materiaalit otettiin käsittelemättominä. Tämähän tietenkin tarkoitti myös armotonta hionta- ja vahausurakkaa joka aika pitkälle lankesi minun harteille. Samaista haapaa käytimme myös suihkutilassa mm. katossa ja listoissa joten ne piti käsitellä myöskin. Arvoin sävyjä pitkään mutta testailujen jälkeen päädyin käyttämään Tikkurilan valmiina saatavaa valkoista ja harmaata Supi saunavahaa. Virallisia sisustus- tai rakennekuvia meillä ei ollut mitä pintaratkaisuihin tulee vaan tila ja sen rakenteet muodostuivat minun ja Iso-O:n ideoista ja näistä allekirjoittaneen paperille piirtämistä töherryksistä. Voitte vain kuvitella miten haastavaa oli välillä ymmärtää mitä toinen meinasi :D.

 

 

 

Halusin upotetun kiukaan joten alalaude tehtiin sen mukaan. Emme epähuomiossa alkuvaiheessa tehneet tarpeeksi vankkoja tukia lauteelle seinään joten teimme lauteelle jalat rakennetta tukemaan. Kiukaan suhteen meillä ei juurikaan vaatimuksia ollut ja varmaan loppukädessä se ratkaisevin tekijä oli ulkonäkö. Helon Rocher vaikutti toiminnallisuudeltaan ja ulkonäöltään juuri passeliksi meidän saunaan. Kiukaan integroimisen jälkeen alkoi saunan rakennuksessa loppusuora häämöttää..

Juhannuksena siis päästiin kuin päästiinkin saunaan. Ja saunan rakennuksen ohella myös suihkutilan viimeistelyt saatiin vietyä kunnialla loppuun. Saunan rakennus oli yllättävän työlästä ja haastavaa meille kokemattomille amatööripuusepille. Mutta silti sanoisin että kyllä tuolla vaan kelpaa istuskella ja rentoutua. Löylyt ovat lepposat, lauteet pehmosat ja mieli lepää. Jopa laaduntarkkailijamme Capu vaikutti lopputulokseen tyytyväiseltä :). All Hail to Iso-O and I!