Sohvasta sängynpääty - DIY...Tai no harkitse vielä?

Verhoilu on taiteenlaji jota moni tekee mutta harva todella osaa. Siksi meillä on olemassa ammattilaiset jotka ovat kouluttautuneet nimenomaista tehtävää varten. Toki jokainen varmaan selviytyisi tavallisen tuolin päällisen vaihdosta tms. mutta kuka lähtisi kokeilemaan jotain tuosta huomattavasti hankalampaa tekelettä vailla koulutusta tai kokemusta? Höh, tyhmä kysymys. Minä tietty :D. Mainittakoon että seuraava operaatio vaatii hivenen pientä hulluutta taustalle mikäli lähtee moista yrittämään. Meikäläisellä oli vaan niin mahtava visio ja (turhankin) kova luotto omiin taitoihin, että pakkohan se oli yrittää.

Visio

Tarkkasilmäisimmät varmaan huomasivat edellisestä postauksesta että Puolen hehtaarin kukkulalle on tulossa yksi huone joka on kovin prinsessamainen. Kenellekkään ei varmasti tule yllätyksenä että kyseessä on meidän Teinarin soppi. Ison osan huoneen pinta-alasta tulee täyttämään sänky (asukin toiveiden mukaisesti), joten sen pitää olla vimosen päälle bling, blong ja jotain muuta todella tyttömäistä. Mikä olisi siis paras ratkaisu? Ostaako esim. joku valtava, pramea sänky tai kenties sängynpääty? Varmaan helpoin vaihtoehto mutta myös se kallein. No miten olis jos tekis itte? Tänä päivänä netistä löytyy niin laaja kirjo erilaisten sänkyjen ja päätyjen teko-ohjeita että äkkiähän moinen syntyy. Joten ei muuta kuin ajatushautomo käyntiin.. Pinterest on muuten oiva paikka tähän hommaan. Sieltä jos ei ideoita löydy niin ei sitten mistään. Sieltähän se tämäkin ajatus lähti. Joku tuolla kaukana rapakon takana oli väsännyt vanhasta sohvasta pramean sängynpäädyn. Hei, jos tuokin osas niin osaan määki. Olin jokunen tovi sitten saanut isältäni vanhan sohvakaluston, joka odotti inspiraatiota ja tilaa. Sopivan hetken (ja idean) saapuessa ryhdyin tuumasta toimeen.

Purku

Näihin hommiin vaaditaan tietynlaiset työkalut, jos haluaa että homma etenee edes johonkin suuntaan. Ns. verhoilijan Survival Kit (löytyy mm. täältä) on jo aika hyvä alku jolla pääsee ainakin purkuhommiin. Kyseisessä sohvassa oli satoja nastoja koristeena jotka piti saada pois vahingoittamatta puurunkoa. Tähän tarkoitukseen tuommoinen mini-sorkkarauta on ihan paras vaihtoehto. Nastat irtosivat hyvin eikä runko kärsinyt kuin vain muutaman kolhun verran tämän naisen riuskoista otteista. Tässä kohtaa on myös syytä vetää muutaman kerran rauhallisesti henkeä koska seuraava vaihe on ehkä se yksi kenkkumaisimmista.

Niitit. Nuo paholaisen kiinnityssysteemit. Hyviä tarkoituksensa omaiseen hommaan mutta auta armias jos ne pitää saada pois.. Tavoite oli irroittaa päälliset mahdollisimman ehjänä myöhempää käyttöä varten, joten niittien nitkuttelu oli ainoa vaihtoehto. Tähän hommaan käytin niitin nostajaa sekä ajoittain (hermon kiristyessä) vasaraa ja ruuvimeisseliä. Ja en liioittele yhtään jos sanon niittejä löytyneen ainakin tuhat, ellei jopa enempi. Ainakin sotkusta päätellen. Niittien mukana lähti myös napit, joiden kiinnitys oli tehty (ylläri!) niiteillä. 

Kankaiden alta paljastui aikamoinen näky. Tuo kummallinen vaahtomuovi-siltti oli niin haperoa että kokonaisuus mureni pelkästä kosketuksesta. Sotkusta puuhaa. Etupuolella selkämyksessä oli onneksi tavallinen pehmuste, joka vaikutti vielä ikäänsä ja viimeaikaiseen käyttöönsä (ollut pihalla vuosikaudet) nähden varsin hyväkuntoiselta. Helpotti hommaa huomattavasti kun päätin olla irroittamatta sitä. Vaahtomuovi-shown ohessa purin pois vielä koko istuinosan jousineen päivineen. Yritin tehdä sen mahdollisimman hellästi ihan vain siksi jos joskus tästä vielä haluaa sohvan tehdä.

Vinkki! Purkamisvaiheessa kannattaa ottaa paljon valokuvia. Se helpottaa huomattavasti toimintaa kasausvaiheessa.

Pintakäsittely 

Kunnollinen pintamateriaali on aina oleellinen seikka huonekaluja tuunatessa. Teinari oli toivonut valkoista joten ajattelin maalata rungon sen mukaan. Siispä peruskalustemaali lähirautakaupasta ja kotio? Ehei. Ei tällä kertaa. Halusin kokeilla jotain uutta. Olin nähnyt Country Whitessa käydessäni Vintage-maalipurkkeja joita lähdin tutkimaan lisää tämän projektin myötä. Kyseinen maali on täysin luonnonmukainen ja jättää pinnan mataksi luoden näin sitä ns. vintage-fiilistä. Kuulosti hyvältä! Joten siis kävin hakemassa purkin maalia ja ostin samalla Vintage vahaa viimeistelyä varten (suojaa pinnan). Maalin sävy oli Natural White ja vaha oli väritön.

Ennen maalausta hioin kevyesti rungon pinnat. Vintage-maalin pitäisi tarttua pintaan kuin pintaan mutta varmempaa on, eritoten jos alla on lakka, että hioo pinnat rouheiksi :). Maalasin rungon kolme kertaa peittävän jäljen aikaansaamiseksi ja lopuksi vielä vahasin sen. Maali oli todella riittoisaa joten nyt pitäisi keksiä seuraava maalauskohde. Ei haittaa :).

Päälliset

Huh huh. Vaikka olenkin aikamoinen touhuaja niin pakko myöntää että ompelu ei ole ollut hallussa missään määrin sitten ylä-asteen. Tahtotila sen tekemiseen on ollut kova ja ostin jopa koneenkin jotta voi alkaa reenaileen. Mutta ajan ja tilan puutteen vuoksi se on jäänyt. Sain onneksi tähän vaiheeseen vaatetuspuolen opettajan taustatueksi joka osaltaan helpotti hieman asiaa.

Verhoilukankaita on miljoona erilaista. Päällisen valinta voi siis koitua vaikeaksi tehtäväksi mikäli ei ihan tiedä mitä ja millaista sen pitää olla. On otettava huomioon käyttö, kulutuksen kesto ja lian kertyminen. Koska tässä tapauksessa oli kyse sängynpäädystä johon ei kohdistu suurta rasitusta, pystyin katselemaan kangasvalikoimia laajemmalla skaalalla. Loppujen lopuksi päädyin Eurokankaasta löytämääni hieman kiiltävään ja paksuun verhokankaaseen. 

Kaavojen tekoon käytin vanhoja päällisiä, jotka silitin ensi alkuun. Sitten vain uusi ja vanha päällekkäin, parilla nuppineulalla kiinni ja leikkaamaan. Kieltämättä vähän hirvitti leikellä tuota kangasta, se ei meinaan ollut mitään kovin halpaa.. Eikä minulla ollut sitä yhtään ylimääräistä koska ostin loput mitä koko ketjussa oli. Kangas oli kovin purkautuvaa tyyppiä, joten reunat oli pakko huolitella saumurilla. Sitten vain saumat yhteen, hurautus ompelukoneella ja päälliset olivat valmiit.

Nappipaja

Nappeja löytyy jos jonkinmoista. On dimangeja, puuta, värikkäitä, kukkia yms. Koska mieluista ei kuitenkaan löytynyt, päätin tehdä ne itse samasta kankaasta millä päällisetkin. Tarve oli vajaa 70 nappia. Leikkelin vaadittavan määrän ympyröitä, istahdin Astor 52 nappikoneen eteen ja jo vajaassa tunnissa oli kaikki valmiita. Kätevä laite, pitää varmaan ostaa kotiinkin :).

Verhoilu 

Tämä laji ei kuulu meidän opetukseen joten itseopiskelulla mentiin aika pitkälle. Yllättävän vähän löytyy netistä ohjeita vastaavanlaiseen verhoiluun. Istuttuani lähes kaksi tuntia tekeleen edessä ja arvottuani mitä/miten lähtisin etenemään, päätin vain lähteä kokeilemaan. Purkuvaiheesta ottamani kuvat olivat suureksi hyödyksi sillä pystyin seuraamaan niiden avulla jokaista steppiä. Se että huonekalulle tehtiin käyttötarkoituksen muutos tarkoitti tietenkin sitä että jossain kohtaa piti soveltaa.

Aloitin nappien kiinnittelyllä. Tähän hurahtikin kaksi päivää, kokematon kuin olen. Käytin vahvaa nauhaa ja tuommoista jumalattoman kokoista neulaa (pryyli nimeltään). Nappia kiinnitettäessä kangasta piti oikoa ja asetella vähän väliä. Aiemmassa versiossa oli meinaan vekit joita koitin tähänkin saada. Alkuun näytti kyllä ettei tästä tule mitään mutta jotenkin siitä selvittiin :).

Sitten vaan jo tutuksi tullut verhoilijan niittipyssy käteen ja ampumaan ne tuhat niittiä takaisin paikoilleen. Kuulostaa helpolta mutta ei se sitä ollut. Kangas ei tahtonut millään istua niin että olisi tuo etupuoli näyttänyt hyvältä. Mutta kaiketi se on ihan siedettävä. Takapuolelle lisäsin tueksi pahvia ja laitoin ohutta vanua. Näin siitä saatiin edes jokseenkin kestävämpi. Lopuksi vielä viimeistelin reunat koristenyörillä jonka kiinnitin kuumaliimapyssyn kera.

Lopputulos

Siinä se nyt on, ensimmäinen kunnollinen verhoilutyöni. Missään nimessä jälki ei vastaa ammattilaisen tasoa mutta mielestäni ihan kelpo tapaus siitä kaiken kaikkiaan tuli, ottaen huomioon mitkä oli lähtökohdat. Tämän jälkeen en kyllä yhtään ihmettele miksi verhoilijoiden taksat on niin kovat. Jo pelkästään päädyn tekemiseen meni semmoinen 15 työpäivää. En edes uskalla miettiä miten aikaa olisi mennyt jos mulla olisi ollut istuinosakin työstettävänä. 

Niin tai näin, kait sitä ihminen pystyy halutessaan tekemään jos jonkin moista käsillään. Kumma kyllä, en vielä kyllästynyt verhoiluun vaikka pinna oli ajoittain lähes yhtä kireällä kuin nappien nyörit. Kuumottaisi jo aloitella saman sarjan nojatuoleja jotka myös verstaalla ovat ;). Ehkä pieni tauko kuitenkin...

PS. Asiakas oli ilmeisesti tyytyväinen kun sain seuraavan palautteen: Äiti, mä likeen siitä tosi muts. Ok.

Operaatio ManCave

Muistatteko sen aiemmin mainitsemani projektin mitä tein isäni luona hänen opastamanaan ennen kuin sairastui? Noh kuten luvattu, on tullut aika esitellä kyseinen työ. Näin alkuun kuitenkin lyhyt historiikki siitä mistä kaikki sai alkunsa. Minulla on kaksi rakasta pikkuveljeä, jotka ovat jakaneet jo vuosia huoneen. Heidän vartuttua ns. hankaliin ikävuosiin oli sanomattakin selvää että molemmat tarvitsi oman huoneen. Isäni talossa oli vielä alakerrassa tekemättömiä neliöitä joista sai helposti vallattua tähän tarkoitukseen tilaa. Maailmanrauhan turvaamiseksi tarjouduin remontoimaan huoneen sisarustriomme keskimmäiselle kaverille.

Alunperin tämä tila piti jakaa kahteen osaan. Toiseen huoneeseen oli tarkoitus tulla vaatehuone ja toiseen veljeni huone. Kun veikka luetteli kaikki ne asiat mitä huoneeseen on mahduttava, meinasi projektista tulla mahdoton tehtävä. Tilaa oli vain n. 7 neliötä käytettävissä ja sinne olisi pitänyt mahduttaa 120 cm sänky, sohva, työpöytä, vaatesäilytystilaa, 46 tuuman tv, vähintään 2 pelikaveria, tyttöjä... Vaikka olenkin aikamoinen ihmelapsi (näin vaatimattomasti sanottuna) mitä tilajärjestelyihin tulee niin tuossa kohtaa iski hikikarpalot otsaan. Jostain oli karsittava ja rajusti tai sitten tilaa oli saatava lisää. Onneksi isäni ja äitipuoleni totesivat että on varmasti helpompaa kaikkien kannalta että saamme käyttöömme koko tuon neliömäärän mistä piti jakaa. Näin ollen tilamäärä lähes tuplaantui ja Operaatio Man Cave saatiin todenteolla käyntiin.

 

Aloittaessamme oli huone vielä täysin raakapinnoilla. Kyseistä tilaa oli käytetty tähän asti vain varastohuoneena joten siksi sille ei oltu tehty mitään. Työt aloitettiin hiomis- ja tasoitushommilla. Tämä vaihe oli se kaikista työläin ja hitain. Tasoitekerroksia ja samalla hiomista sai tehdä oikein urakalla ennen kuin työnjohto (isä) hyväksyi lopputuloksen :).

 

 

Tästä päästiinkin maalaus- ja tapetointihommiin. Samalla tehtiin myös katolle runko. Suunnitelma oli yksinkertainen: Yksi seinä tehosteena punaiseksi, toiseen päheä tapetti ja loput valkoiseksi. Veljen toiveena oli saada automaailmasta tuttu Red Candy tehosteseinän sävyksi. Tämä osoittautui todella hankalaksi toiveeksi toteuttaa. Sävyä metsästettiin maahantuojia myöten mutta sen saaminen seinämaaliin asti koitui niin vaikeaksi että tämä suunnittelija päätti sävyn lähinnä oman pään mukaan. Tapetti löytyi Estan mallistosta ja kantaa nimeä Street View New York.

 

Projekti alkoi lähestyä loppuaan. Enään oli lyötävä laminaatit lattiaan ja paneelit kattoon sekä viimeistellä tila listoilla. Yhteen nurkkaan teimme putkille koteloinnin ylijääneistä hirsipaneeleista. Huoneeseen löydettiin vaatekaapit Torin kautta (Ikean mallistoa) ja loppusilauksena maalasin vielä tilan toisen oven liitutaulumaalilla myöhempää tarkoitusta varten. Ja kas näin, tämän artesaaniopiskelijan ensimmäinen asiakastyö oli valmis!

Koko prosessi oli pitkä ja ajoittain raskaskin. Sairastuin itse kesken kaiken keuhkokuumeeseen joka hidasti työtahtia useilla viikoilla. Ja sitten vielä loppupäässä ne isän huonot uutiset.. Mutta silti kunnialla tämä saatiin kuin saatinkiin loppuun ja niin minä kuin "asiakaskin" (veli ja isäntäväki) on tyytyväinen. Ja vielä pieni paljastus.. Koska kyseessä on Man Cave, käytin häikäilettömästi hyväkseni projektin aikana Man Poweria (huoneen asukas, Pikku-M, Iso-O, jopa ne pelikaverit..). Ihan jo senkin takia että kokemusta työnjohtotehtävistä karttuisi! Kiitos siis kaikille projektissa auttaneille. Tähän loppuun vielä muutama kuva sisustetusta tilasta (toteutus a'la meikkis), jonka kävin varta vasten tänään siivoamassa kuvausta varten. Oon takuuvarmasti paras sisko ikinä ;).

 

 

Näytön paikka

Lukuisten verstastuntien jälkeen meidän oli aika suorittaa näyttö, joka arvioitiin. Näyttö muodostui kolmesta eri vaiheesta. Ensimmäisenä meidän piti ryhmänä suunnitella ja toteuttaa rakentamamme tilan ulkoseiniin pinnat. Pintamateriaaleiksi valikoitui maalit. Suunnitelmana oli maalata kaikille seinille kaupunkisiluetti jonka joukkoon jokainen ryhmän jäsen maalaisi itseään kuvastavan hahmon.

Pohjaväriksi valitsimme Tikkurilan sävyn Tiffany X370. Seinät maalattiin kahteen kertaan. Maalin kuivuttua alkoi monen tunnin teippaamisshow jonka aikana siluetti alkoi muodostumaan.

Kaupungin siluetti maalattiin kahdesti Tikkurilan sävyllä Tussi Y498. Kun tämä vaihe oli ohi, piirsi jokainen oman hahmonsa kalvolle ja heijasti sen piirtoheittimellä seinään. Hahmojen rajat teipattiin siistimmän jäljen aikaan saamiseksi, joskin tämä hidasti prosessia melkoisesti. Ei meinaan ole mitään nopeinta hommaa tuo teippaaminen!
 

 

Ja tällaista seinätaidetta saivat ARSAn tytöt Liina, Veronika, Heli, Marjo, Jenna, Erika ja Mirva aikaan.

 

Toisella ryhmällä oli samat maalit ja sävyt käytössään, heillä suunnitelmat olivat vaan toisenlaiset. Tässä toteutusta Katalta, Iinalta, Pinjalta ja Mimosalta :).

Ensimmäinen osa näytöstä eteni hurjaa vauhtia ja jo muutamassa viikossa olimme valmiit. Meillä oli kuitenkin vielä pohjatöitä jonkin verran tehtävänä ennen kuin päästiin aloittamaan. Toinen osa näyttöä oli määrälaskentakoe, jossa meidän piti todistaa että osaamme laskea materiaalien menekit ja kustannukset. Näytön viimeinen osa oli sisustustaulun teko. Siitä lisää seuraavalla kerralla :).

Pintaraapaisu

Kuten eilen lupasin, syvennytään tänään pinta-käsittelyn ihmeelliseen maailmaan. Uunituoreet, vastapystytetyt seinät tarvitsevat lähes poikkeuksetta jonkin asteisen pintakäsittelyn. Toki jos tykkää näin sisustusmielessä esim. kipsilevyn raa'asta pinnasta oikein kovin, niin kaiketi käsittelyt voi jättää väliin. Mutta epäilenpä että harva näin tekee.. Betonipinnat onkin sitten jo asia erikseen.

Pintakäsittelyt alkavat AINA pohjatöistä. Kunnon pohjatöiden merkitystä ei voi korostaa liiaksi. Meidän projektissa koulussa tämä meinasi superfantsua (not) kittaahiokittaahio- operaatiota jota kestikin sitten jokunen viikko. Kipsilevyjen saumakohdat nauhoitettiin kitin kera ja ruuvaamisesta aiheutuneet reiät kitattiin piiloon. Myönnettäköön, jossain kohtaa puhti loppui kesken ja sen kyllä sitten näki kun maali/tapettipintaa alkoi laittamaan. Joten siis jatkossa, pohjat kuntoon!

Kun sitten vihdoin on selätetty kaikki kuprut, saumat ja kolot niin päästään mielestäni siihen parhaaseen vaiheeseen eli pintojen tekoon. Tapetit tähän projektiin meille tuli ns. annettuna tekijänä eli niillä mentiin mitä oli. Tapettien pohjalta lähdettiin sitten suunnittelemaan kokonaisuutta. Millä maalataan ja mitä mahdollisia efektikuvioita tehdään. Suunnittelussa meillä oli aika pitkälle vapaat kädet joten luovuutta vain kehiin ja menoksi. Heti pohjamaalausten jälkeen..

Meidän tiimissä oli muista poiketen kolme tehokasta ladya joten meillä oli tehtävänä kaksi erillistä koppia, yksi iso ja yksi pieni. Valitsimme punaisen perustapetin, joka aikalailla määritti meille värimaailman millä mentiin. Koska molemmat kopit mitä teimme olivat vierekkäin, oli tärkeää että niissä oli samanmoinen värimaailma. Ja koska mieli kävi hyvin vilkkaana ideoiden suhteen, tuli meidän koppeihin monen moista kuviota ja tuherrusta :).

Yksi seinä käsiteltiin valkoisella (ei sävytettyä) Tikkurilan Tunto Karhealla struktuuripinnoitteella. Tarkoitus oli jäljentää maalattua harkkoseinää. Ennen pinnoitteen levittämistä tein harkkoruudukon teipin avulla. Tunto Karheaa ei levitetä perinteisillä teloilla vaan teräsliipillä. Käytännössä levitystekniikka on sama kuin seinää tasoitettaessa. Pinnoitteen levittämisen jälkeen se vielä hierretään hierrinlastalla. Ainakin meikäläisellä tuo tavara roiskui joka paikkaan joten suosittelen kyseisen materiaalin kanssa työskennellessä kunnon suojauksia.

 

Toisesta Tunto- kokeilusta vastasi työparini Marjo. Tässä on siis myös käytetty stuktuuripinnoitetta, mutta tällä kertaa valkoista (ei sävytettyä) Tikkurilan Tunto Hienoa. Kuviointi tehtiin teippaamalla jonka päälle pinnoite vedettiin telalla. Tämä efetiseinä ei siis suurta taiteellista osaamista vaadi vaan on suhteellisen helppo toteuttaa. Ja lopputulos on mielestäni aivan loistava :).

Viimeinen efektiseinä, mitä tiimimme teki oli sabluunoilla toteutettu seinämaalaus. Tässä ainakin yritimme jäljentää yhtä tekstitapettia, minkä bongasimme läheisestä rautakaupasta. Maaleina käytettiin kolmea erilaista, Tikkurilan Taika Helmiäismaalia ja Taika Helmiäislasyyriä (molemmissa sävy hopea) sekä ihan mustaa seinämaalia (Tikkurilan sävy Y498). Sabluunat tehtiin kalvoille, joiden läpi maalit sitten varovasti sienellä taputeltiin.

 

Sutasimme myös yhteen kohtaan liitutaulumaalilla alueen johon luokkamme voi jättää omat terveisensä tuleville ykkösille :)

Pintojen tekeminen on mielestäni se yksi parhaimmista asioista, mitä sisustussaneeraamiseen tulee. Maaleilla ja tapeteilla saadaan kuitenkin suhteellisen helposti uutta pintaa ja valtavasta tuoterepertuaarista on varaa mistä valita. Oikeastaan toteutusten suhteen on taivas vain rajana. Tällaista syntyi meiltä tällä kertaa, seuraavalla kerralla sitten jo aivan jotain  muuta :).