Puolen hehtaarin kukkula?

Vähän taustaa tämän blogin nimeämisestä. Moni voisi kuvitella minun olevan suunnaton Nalle Puh- fani. Onhan tuo nimi lähes suora viittaus kyseisen satuhahmon asuinympäristöön. Vaikka todella söpö hahmo onkin ja varmasti lapsena häntä fanitinkin (ehkä vähän vanhempanakin) niin ei. Blogin nimi ei muodostunut näistä syistä..

Se sai alkunsa täältä. Aito ja oikea Puolen hehtaarin kukkula. Tämä tarina lähti liikkeelle jo maaliskuussa vuonna 2011 kun tuli tehtyä kaupat omasta, puolen hehtaarin kokoisesta maapläntistä. Haastava tontti, pelkkää rinnettä tyystin. Mutta ajatus talosta oman kukkulan huipulla oli kaunis ja vastustamaton. Ja siitä se ylämäki taaperrus sitten lähti. Kirjaimellisesti.

Jokainen tarina (on se sitten fiktiota tai tositapahtumiin perustuva) tarvitsee hahmot jonka ympärille se rakentuu. Tässä muutama tarinani keskeisistä esiintyjistä. 

Teinari. Kohta jo 13- vuotias, orastavasta murrosiästä kärsivä naisen alku. Ei omaa samanlaista intohimoa sisustamiseen tai rakentamiseen kuin äitinsä. Pyrkii ottamaan elämän aika "chillisti". Omien sanojensa mukaan on tuleva hevostelun ammattilainen. Tulette tapaamaan varmasti usein tässä matkan varrella. Ja koska on faktaa että tämä äiti blogeineen on tai vähintään tulee olemaan "todella nolo", on parempi kutsua häntä vain Teinariksi. Näin vältämme kolmannen maailmansodan meillä kotona ;)..

Iso-O ja apurinsa pikku-M. Osallistuvat rakenteluun aina auto/moottoripyöräkiireiden ja haaveiden välissä. Tehokas kaksikko, joskin raksakäyttäytyminen ajoittain vähintäänkin kyseenalaista. Sisustajina hyvin minimalistisia, sänky ja tv riittävät- miehiä. Iso-O:n kanssa usein keskustelussa sisustamisen tarpeellisuus, pikku-M ei ota kantaa. On myös blogin kirjoittajan nuorin veli, hyvin koulutettu ;).

Capu, liki 2-vuotias joka paikan höylä. Toimii lähes kaikissa tilanteissa assistenttina. Ei tosin oikein vielä ymmärrä assistentin tarkoitusta vaan pyrkii olemaan aina huomion keskipisteenä. Kuvaustilanteissa eritoten. Kiltti, rakastettava ja äärimmäisen itsepäinen tapaus. Usein kuvittelee olevansa tämän kukkulan kuningas.  

Puolen hehtaarin kukkulan hallitus, ministerin salkkuja joka sormelle. Päälle kolmekymppinen hiljattain koulun penkille palannut amatöörisisustaja. Sarkastisella huumorilla maustettu pippurinen pakkaus. On vähintäänkin yhtä kova kuin Terminaattori (mukamas) ja haalii itselleen projekteja sen minkä kerkiää. Joskus liiankin kanssa.

Tervetuloa Puolen hehtaarin kukkulalle :)!

Eikä siinä vielä kaikki..

Luulitteko että kouluhommat olis jo läpikäyty kun näyttökin jo esiteltiin :)? Ei taideta ihan tuota noin 40 opintoviikkoa saada noihin projekteihin katoamaan.. Mitä siis vielä?

Jokainen artesaaniopiskelija osallistuu laajaan opintopakettiin, joka sisältää kulttuuria, taidetta, maalausta, piirtämistä, värioppia jne. Käytännössä se tarkoitti meidän tapauksessa 120 tuntia luentoja ja itsenäistä opiskelua esineellisestä kulttuurihistoriasta aina kivikaudesta nykypäivään. Suomen kielellä siis tutustuttiin esineisiin, arkkitehtuuriin, taiteeseen, sisustukseen, muotiin ja tyylikausiin aina muinaishistoriasta tähän päivään. Tämän 120 tunnin pläjäyksen lisäksi me maalasimme, piirsimme ja leikittelimme väreillä tuntitolkulla ja mm. vierailimme eri kohteissa jotka ovat kulttuurin, taiteen ja tyylien kannalta merkittäviä.

Eikä siinä vielä kaikki.. Saimme tutustua myös tilasuunnittelun ihmeelliseen maailmaan. Pääsimme piirtämään old school tyylillä (eli käsin) pohjapiirustuksia, keittiöitä ja sisustuksia. Henkilökohtaisella tasolla ehdoton suosikkini näistä ns. pylly penkkiin- tunneista! Ensi vuonna on tiedossa lisää syventymistä tähän hommaan mutta modernilla otteella eli ArchiCADin kera..

Eikä siinäkään vielä kaikki.. Luokkamme osallistui Keinulauta- nimisen lasten näytelmän lavastuspuuhiin. Aikaa työlle ei valitettavasti ollut paljon kun lomatkin jo alkoivat pukkaamaan päälle mutta onnistuimme silti saamaan kasaan kokoelman erilaisia taivaan kappaleita joita meiltä tilattiin :). Tuotokset syntyivät mm. rautalangasta, kanaverkosta, harsokankaasta, liimasta ja spraymaaleista. Lisää tietoa näytelmästä löydät täältä.

Joko riittäisi :D? Loppusuoralla ollaan.. Kouluvuoden viimeisellä kurssilla saimme tehdä omien suunnitelmien mukaisia kalustetuunauksia. Meidän tytöt loihti upeita jos jonkin näköisiä tekeleitä joista minulla tosin ei valitettavasti kuvia tähän hätään ole :(. Itselläni ei aika suuriin muutostöihin riittänyt edellisen projektin (mosaiikin teko) venyessä.. Kerkesin kuitenkin ehostaa käytettynä ostetun Pentikin penkin täysin uuteen, raikkaaseen kuosiin.

Ja siinä tuo nyt nököttää sängyn päädyssä arvoisellaan paikalla :).

Kirsikkana kakun päällä mainittakoon vielä että meidän, sanoisin jopa etuuksiin kuului myös ensiapu-, työturva- ja tulityökoulutukset joiden läpäisystä jokainen blokkasi itselleen ensiarvoisen tärkeiden koulutusten lisäksi alamme työmarkkinoilla arvostetut kortit.

Do Diin! Tämän postauksen ostos-tv tyylin siivittämänä nyt on tullut esiteltyä kaikki viimeisen vuoden kouluprojektit teille. Hyvin tiiviissä pähkinänkuoressa kyllä mutta toivottavasti pääsitte kärryille. Jos nyt kysyisin teiltä mitä sisustusartesaani tekee niin osaisitteko vastata? Hyvä. En minäkään. En ilman pitkää monologia koulutuksen sisällöstä. Minulla meni jo 7 postausta siihen että esittelin ensimmäisen vuoden tapahtumat.. Mutta jos yhteen lauseeseen pitäisi ammattinimike yrittää kiteyttää niin se menisi kutakuinkin näin: Me osaamme tehdä sisätilojen tilasuunnitelmia sisustuksen kera ja ennen kaikkea me kykenemme ne myös toteuttamaan kevytrakenteista pintoihin asti. 

Ps. Kaluste- tai tekstiilimuotoilijoita me ei olla mutta meillä on hyviä suhteita millä saadaan parhaat ja ensiluokkaiset tuotteet sisustusta täydentämään :D.(LUE: Puu-, metalli- ja tekstiiliartesaanit)

Päätän tämän kertaisen paasauksen muutamaan kuvaan seinämaalaustöistä jotka mielestäni ansaitsevat tulla esitellyiksi. Aiemmista postauksista nämä jäivät pois mutta mikäpä olisi parempi tapa päättää tämän kouluvuoden kertaus kuin nostamalla ne esiin? Näistä kuvista ja tunnelmista koulupostaukset jäävät kesälomille ja blogissa jatketaan ihan muista jutuista sillä aikaa. Syksyllä sitten taas kouluprojekteista lisää..

Toteutuksia a'la Veronika, Heli, Liina, Erika, Milo, Kata, Iina, Mimosa ja Pinja.

Pieni Suuri Palapeli

Kevään aikana oli useampaan kertaan mietinnässä mosaiikin teko. Halusin päästä sitä testaamaan koska kyseistä hommaa en ollut koskaan tehnyt. Kun koulussa rakentamaamme keittiön välitilaan tarvittiin jotain ja sisustustaulun teko tuli eteen, sain mastermind idean yhdistää nuo kaksi. Kun opettajalta herui lupa kyseiseen projektiin, alkoi tämän palapelin kyhääminen. Eipä tainnut tämä nainen tietää mihin ryhtyi...

Mosaiikille tuli kokoa 50x140 cm. Vaikka taulun koko oli huomattavasti suurempi kuin muilla, en ajatellut sen olevan ongelma vaan kuvittelin pystyväni tekemään tämän samassa annetussa aikataulussa mitä muut. Siis ne muut jotka järkevästi maalasivat omansa. Noh, tämä oli minun ensimmäinen virhe. Opettaja kovasti yritti varoitella että mosaiikin teko on t-o-d-e-l-l-a hidasta mutta menikö varoitukset kuuleviin korviin? Ei. Suunnittelu ja työn hahmottelu oli nopeasti ohi ja pääsin laatan leikkaushommiin alta aikayksikön.
 

Minulla oli käytössäni erilaisia 15x15 cm laattoja. Alunperin värityksen piti olla mustavalkoinen, mutta valitettavasti kyseiset laatat eivät sopineet keskenään mitä laatan paksuuteen tuli. Eri paksuisten laattojen käytössä olisi ongelmia tullut vastaan saumoitushommassa eikä työnjäljessä olisi ollut kehumista. Laatan koko 15x15 myös aiheutti ongelmia sen riittävyyden osalta. Se ei kattanut pituudeltaan koko kirjaimen tai alla olevan kuvion korkeutta joten jouduin tekemään nämä todella monessa osassa. Tämän olin kyllä ottanut jo huomioon suunnitteluvaiheessa joten siihen onneksi olin varautunut. Laatanpalat liimattiin mdf-levyyn Kiiltofixin Masa liimamassalla. Tein taulun valkoiset osat ensin koska ajattelin sen olevan se vaikeampi osa. Kun siitä päästäisiin yli, olisi loppu lasten leikkiä. Virhekuvitelma numero 2. Eritoten kun muutin suunnitelmaa jälleen...

Tässä kohtaa mainittakoon että se ken luulee tämän kaltaisen työn valmistuvan ilman hukkapaloja.. Guess again. Mosaiikin voi tehdä ns. randompaloista jolloin hukkaa ei juurikaan tule. Mutta jos palojen pitää olla juuri oikeanlaisia ja tietyn kokoisia niin lopputulos on tämä. Vähän jopa hävettää... Laattaleikkurilla leikattaessa on aina riski että laatta sirpaloituu, eritoten silloin kun yrittää mahdollisimman ohutta palasta saada. Ja jos sattuu käymään niin että saat sen juuri oikean paksuisen palan leikattua, seuraava mahdollisten mokien suma tulee vastaan sitä pientä palaa muotoillessa. Vaikka laattapihtien hallinta alkoi tässä matkan varrella sujumaan, niin se ei meinannut juuri mitään. Naps, väärä kohta ja koko pala oli pilalla. ARGH!!!! 
 

Minun piti täyttää työ juuri niillä mainitsemillani random paloilla mutta sain jälleen "loistoajatuksen" millä hankaloitin hommaa entisestään. Halusin tehdä kuvanmukaisen ns. jatkuvan mosaiikin eli jatkoin samankokoisilla paloilla kirjaimista ylös- ja alaspäin. Ei siinä mitään, itse tykkäsin tästä tyylistä enemmän ja se myös tuki osaltaan annettua aihepiiriä eli Art Decoa. Mutta voi elämän karut kävyt miten paljon työtä tämä valittu suunta meinasi! Minulla meni ajallisesti huomattavasti pidempää kirjaimien ympäristön täyttämisessä mitä itse kirjainten teossa. Lukuisat kerrat teki mieli luovuttaa ja heittää koko työ pöpelikköön. Tuntui ettei se valmistu ikinä..

Kunnes se päivä koitti että sain viimeisenkin palan liimattua paikoilleen. Tässä kohtaa saatoin tuntea jopa jonkin kaltaisen euforian tunteita. Taisin jopa tanssahdella hieman. Sen verta hyvältä tuntui! 398 itsemuotoillun palan palapeli oli saumoitusta vaille valmis!(Kyllä, laskin palat. Outoa?)

Saumoitusta jännitin kovasti alkuun mutta aivan suotta. Ajattelin useiden erisuuntaisten ja eri kokoisten saumojen tuottavan hankaluuksia mutta aine levittyi oikein nätisti kohdilleen. Saumalaastina käytin Kiillon vaaleanturkoosia, mikä näin jälkikäteen oli lievä pettymys. Minusta se ei ollut turkoosia nähnytkään, enemmän harmaaseen taittava tuo oli. Mutta viis siitä..
 

...SE ON VALMIS!

Aikaa työn tekemiseen meni huomattavasti pidempää mitä olin ajatellut. Yhden palan muotoiluun saattoi pahimmillaan mennä reilu puolituntia. Ja myönnettäköön, jossain kohtaa menin sieltä mistä aita oli matalin.. Mutta ensimmäiseksi mosaiikkityöksi sanoisin että JEI MINÄ! Tämä ei ehkä tyyliltään ole sitä perinteistä mosaiikkia, mitä moni on tottunut näkemään. Enkä välttämättä suosittele moista laatoitusta etenkään keittiöön tekemään. Olisi meinaan aikamoinen työ pitää nuo saumat puhtaana. Mutta jos nyt välttämättä juuri tällaista haluat lähteä tekemään, varaa työtä varten vähintään:

- Kunnon laattaleikkuri

- Laattapihdit

- Viila (mikäli haluat hifistellä laatan paloja entisestään)

- Laatat + reilusti hukkavaraa

- Laattaliimaa

- Saumalaastia

- Saumakumilasta

- Sieni pesua varten

- Virttynyt t-paita kiillotukseen (esim.)

- Aikaa

- Hermot (kestävät)

Leidit lavalla

Kuten luvattu, tänään on esittelyssä hieman DIY-taidetta. Siinä samalla pääsette tutustumaan meidän luokan ihaniin leideihin näin kuvien muodossa. Eilisessä postauksessa mainitsin koulussa tehdyn näytön viimeisestä osasta joka oli sisustustaulun teko. Meistä jokainen pääsi suunnittelemaan ja toteuttamaan oman sisustustaulun jonka tuli noudattaa etukäteen määriteltyä tyylilajia. Tässä tapauksessa se oli Art Deco. Saimme käyttöömme levyt joiden koko oli 40x100 cm. Sen sai halutessaan jakaa useampaan osaan tai sitten käyttää kokonaisena. Materiaalien käytössä saimme vapaat kädet. Pahoittelen jälleen kuvien laatua, minä ja kännykkäkamerani ei aina oikein tulla juttuun... Mutta toivottavasti se ei vie nautintoa pois näiden upeiden taulujen ja niiden tekijöiden esittelystä :). Saanen siis esitellä meidän taiteilijat:

Heli ja "tursottamisen" jalo taito. Assistenttina Veronika. Taulun kuvionti on toteutettu, uskokaa tai älkää, samalla metodilla millä kakkujakin koristellaan. Toisin sanoen Tunto-stuktuurimaalilla ja kakkupursottimella voi saada myös tämän kaltaista taidetta aikaan. Tässä hommassa tarvitaan todella vakaata kättä ja uskallusta. Yrittämisen määrä meinaan rajoittuu tasan yhteen. Tämän työn puitteissa ristimme Helin vuoden "tursottajaksi" (taiteilijan itsensä määrittelemä sana toteutustavalle) ja se titteli oli kyllä ansaittu! 

Veronika ja THE Gramofoni. Taulun herkulliset värit on valittu Tikkurilan värikartasta. Tämä kuva ei tee oikeutta noille väreille, niin moni niitä ihasteli nähtyään ne taulussa, minä mukaan lukien. Alun perin Veronikalla oli tarkoitus maalata gramofoni suoraan tauluun mutta matkan varrella hän keksi leikata sen vanerista ja liittää vasta sitten levyyn kiinni. Näin kokonaisuuteen tuli enemmän kolmiulotteisuutta ja ennen kaikkea vaikuttavuutta.

Marjo ja Graafinen Kompassi. Taulun värimaailma oli hyvin yksinkertainen mutta toteutus sitäkin monimutkaisempi. Taulun graafisuus on rakennettu erilaisista viivoista ja rajoista, jotka toteutettiin tällä jo ennestään tutulla teippausmetodilla. Kompassin rajoja varten Marjon piti rakentaa oma harppi saadakseen pyöreälle kuviolle tarpeeksi kokoa. Kompassin neula on toteutettu myös kolmiulotteiseen tyyliin erillisestä osasta ja sen myötä taulu heräsi ihan eri tavalla eloon. Minä tykkään!

Kata ja The Great Wide World. Tämä taulu sai osittain vaikutteita elokuvan The Great Gatsby kansimateriaalista. Elokuva sijoittuu aikakauteen jolloin Art Deco tyylinä nosti päätään ensimmäisiä kertoja. Kata on meidän luokan reissaaja joten on vähintäänkin luonnollista että hän valitsi taulunsa keskipisteeksi maailman kartan. Hän luonnosteli kuvan, teki siitä sabluunan ja sen avulla maalasi kartan tauluun. Maaleina hän käytti mustan lisäksi Tikkurilan kultaista Taika-maalia.

Liina ja Superwoman. Kaikki tietää supersankarin nimeltä Teräsmies. Mutta mitä saadaan jos näkökantaa vaihdetaan feminiinisempään suuntaan? Vastauksen tähän saatte Liinan taulusta :). Liinan kuvaamataidon harrastus näkyy työn kädenjäljessä. Värit on tehty itse sekoittamalla erilaisia maaleja keskenään ja kuva luonnostettu tyylilinjaa kunnioittaen mutta omaa näkemystä noudattaen.

 

Iina The Beautiful. Iina valitsi työnsä pohjaksi toistuvan kuvioinnin. Punertava pohjaväri on taiteilijan itsensä tekemää ja kuviointi tehtiin todella monella teipin palalla ja Tikkurilan hopeisella Taika helmiäislasyyrillä. Sana Beautiful kruunaa kokonaisuuden.

Jenna ja Neljä pientä elefanttia marssii näin.. Jenna lähestyi Art Deco tyyliä eläinteemalla. Eläimen valinnassa käytiin pitkä pohdintaprosessi ja vaihtoehtoja oli monia. Itse tauluun kuitenkin päätyivät nämä neljä söpöä fanttia. Norsut on tehty sabluunan avulla ja materiaaleina käytettiin Tikkurilan Taika-maaleja.

Erikan Ympyrät ja Neliöt Mix. Harmaa tausta nostaa hauskasti esiin rykelmän punaisia ja sinisiä neliöitä ja ympyröitä. Erika onnistui valitsemassaan graafisen linjan toteuttamisessa todella hyvin vaikka hän maalasikin kuvioinnin tauluun vapaalla kädellä vailla mitään ulkoisia aputekijöitä. Kuten Helin tekeleessä, myös tässä teoksessa oli varaa yrittää vain sen yhden kerran. Hatun noston arvoinen suoritus!

Ja tässä vielä kertauksen vuoksi:

Omaa tekelettäni en vielä tässä kohtaa esittele koska minulla lähestymistapa tähän projektiin oli tyylilajia lukuunottamatta hyvin erilainen kuin muilla. Yllä kuitenkin esimakua suunnitelmani muodossa siitä mitä tuleman pitää..

Näytön paikka

Lukuisten verstastuntien jälkeen meidän oli aika suorittaa näyttö, joka arvioitiin. Näyttö muodostui kolmesta eri vaiheesta. Ensimmäisenä meidän piti ryhmänä suunnitella ja toteuttaa rakentamamme tilan ulkoseiniin pinnat. Pintamateriaaleiksi valikoitui maalit. Suunnitelmana oli maalata kaikille seinille kaupunkisiluetti jonka joukkoon jokainen ryhmän jäsen maalaisi itseään kuvastavan hahmon.

Pohjaväriksi valitsimme Tikkurilan sävyn Tiffany X370. Seinät maalattiin kahteen kertaan. Maalin kuivuttua alkoi monen tunnin teippaamisshow jonka aikana siluetti alkoi muodostumaan.

Kaupungin siluetti maalattiin kahdesti Tikkurilan sävyllä Tussi Y498. Kun tämä vaihe oli ohi, piirsi jokainen oman hahmonsa kalvolle ja heijasti sen piirtoheittimellä seinään. Hahmojen rajat teipattiin siistimmän jäljen aikaan saamiseksi, joskin tämä hidasti prosessia melkoisesti. Ei meinaan ole mitään nopeinta hommaa tuo teippaaminen!
 

 

Ja tällaista seinätaidetta saivat ARSAn tytöt Liina, Veronika, Heli, Marjo, Jenna, Erika ja Mirva aikaan.

 

Toisella ryhmällä oli samat maalit ja sävyt käytössään, heillä suunnitelmat olivat vaan toisenlaiset. Tässä toteutusta Katalta, Iinalta, Pinjalta ja Mimosalta :).

Ensimmäinen osa näytöstä eteni hurjaa vauhtia ja jo muutamassa viikossa olimme valmiit. Meillä oli kuitenkin vielä pohjatöitä jonkin verran tehtävänä ennen kuin päästiin aloittamaan. Toinen osa näyttöä oli määrälaskentakoe, jossa meidän piti todistaa että osaamme laskea materiaalien menekit ja kustannukset. Näytön viimeinen osa oli sisustustaulun teko. Siitä lisää seuraavalla kerralla :).