Kalliolle, kukkulalle pystytän minä majani

Talomallin valinta ei ollut helppoa. Ja ajoittain minusta tuntuu edelleen tänä päivänä että siihen olisi pitäny panostaa vielä enemmän. Minulla oli haaveissa talo Kannustalojen mallistosta mutta ehkä hivenen kehnon talomyyjän vuoksi se ei yltänyt kalkkiviivoille asti. Päädyimme loppujen lopuksi tilaamaan talon Omataloilta. Suunnitteluprosessi vei todella pitkään, useita kuukausia. Vaikka alussa tuntui siltä että on hyvinkin selvää mitä halutaan, niin se muuttui matkan varrella hankalaakin hankalemmaksi. Teimme kompromissin toisensa jälkeen aina väsymis pisteeseen asti ja tyydyimme sitten siihen mikä saatiin aikaiseksi. Onhan tuo talo kaunis ja maisemaan sopiva mutta ei silti täysin se unelmien talo. Ja sekös se ajoittain harmittaa. Joten jos olette pohtimassa talopaketin ostoa niin pitäkää kiinni unelmistanne ja toiveistanne. Ja ottakaa huomioon ympäristö ja toiminnallisuus. Muuten päädytte tilanteeseen jossa mietitte: Kumpa olisin tehnyt näin..

Mutta palatakseni heinäkuuhun 2012. Talopaketti saapui ja oli pystytyksen aika. Voitte vain kuvitella miten innoissaan sitä oltiin. Olin jo seitsemältä aamulla kärppänä tontilla odottelemassa rekkaletkaa. Ja sieltä se vihdoin saapui. Mäki tuotti kyllä kuskeille suunnatonta päänvaivaa. Lähes jokainen kuorma piti peruuttamalla tuoda ylös ja välipurkujakin jouduttiin tekemään. Koska ensikertalaisina talon rakentajina emme uskoneet omiin pystytystaitoihimme, olimme palkanneet talomyyjän suosituksesta pystytykseen Rakennusliike Laakso Oy:n. Sangen hiljaisia miehiä koko porukka mutta asiansa osaavia. Oli hyvinkin ilmeistä että heillä oli taustalla jo monen monta pystytystä. Olimme sopineet ns. sateelta suojaan- paketista mikä tarkoitti käytännössä ulkoseinistä kattoon- asennusta. Sisätiloista jatkaisimme itse. Talo toimitettiin suurelementteinä joten pystytykseen ei muutamaa viikkoa kauemmin mennyt. Jälleen kerran sateet vaikeuttivat tätäkin vaihetta mutta suuremmilta vahingoilta vältyttiin. Tässä kohtaa voisin todeta että sanonta "Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa" on hyvinkin paikkansa pitävä. On siis parempi jättää selitystekstit vähemmälle ja tarjota kattava kuvapläjäys pystytysvaiheista, eritoten kun me rakentajat vastasimme lähinnä katselusta ja siivoamisesta..

 

Perusteelliset perustukset

Maaurakoinnin jälkeen kukkulalla alkoi perustusten teko. Oltiin jo hivenen aikataulusta myöhässä joten koettiin että on parempi kutsua Teinari paikalle. Hän meistä kuitenkin viimeiseksi (tuossa vaiheessa vielä) on koulun penkillä istunut ja tässä hommassa vaadittiin mitta- ja laskutaitoja. Ja johan alkoi tapahtumaan ;). Käytimme anturan tekoon valmiita Formex- muotteja. Kelit olivat kohdillaan ja talon pohjan piirteet muodostuivat ripeeseen tahtiin. Olimme valinneet talon alapohjaksi maanvaraisen laatan. Lyhykäisyydessään siis marssijärjestys oli anturan valu, sokkelin muuraus ja lattiavalu. Unohtamatta tietenkään vaadittavia eristyksiä.

Anturan valupäivänä Suomen kesä alkoi taas näyttämään todellista luontoaan. Sateisesta ja sangen kosteasta kelistä huolimatta tästä vaiheesta selvittiin kunnialla. Alunalkaen meillä oli pieni epäillys Formexin keston suhteen mutta suotta. Oikein hyvin kestivät tuon valtavan betonimassan mitä niihin työnnettiin.

Anturan kuivuessa tontille saapui monta lavaa Lakan harkkoja. Meillä ei ollut sokkelin teosta minkäänlaista aiempaa kokemusta. Hyvät lähtökohdat siis.. Eihän nämä perustukset ole kuin vain ehkä se yksi tärkeimmistä huomioon otettavista asioista mitä talon rakentamiseen tulee. Jos tämän ns. sössii, niin myöhemmässä vaiheessa tulee todella kalliiksi ja lähes mahdottomaksi tehdä korjauksia. Onneksi meillä oli/on tukena ja neuvonantajana paljon kokenut isäni koko tämän puljun rakennusajan, muussa tapauksessa olisi saattanut niin tässä kuin monessa muussakin kohtaa mennä sormi suuhun.

 

Jokainen varmasti tietää sen jo ihan maalaisjärjellä että sateella ei muuraus kannata. Niinpä niin. Ja miten kävi meille? Joka kerta kun valjastit vanhan betonimyllyn valmiiksi ja pistit kuraleikit pystyyn, alkoi satamaan. Tihkuen, kaataen, sivuttain, paikoittain. JOKA KERTA. Talon toimitus alkoi uhkaavasti lähestymään joten meidän oli pakko keksiä ratkaisu. Tämä Justiina ajoi lähimpään Hong Kongiin ja osti sieltä kasan huvilatelttoja. Tapansa kullakin. Mutta toimi!

Ja muutama sataa harkkoa myöhemmin sokkeli oli valmis. Haasteista huolimatta. Eristys- ja täyttöhommat jätimme suurimmalti osin ammattilaisille. Joten soitto taas jo aiemmin mainituille maanrakennuspojille ja muutamassa päivässä alkoi hommat näyttämään siltä että olimme valmiita vastaanottamaan kallisarvoisen talomme. Lattiavalun teon päätimme jo aiemmin jättää vasta siihen vaiheeseen kun meillä olisi katto päämme päälle. Ja kun Suomen kesästä ja keleistä oli kyse, tehtiin kerrankin viisas päätös!

Se tie oli pitkä ja kivinen...

Rakentamista aloitettaessa on rakennuttajan valittava liuta urakoitsijoita kenen kanssa lähteä sitä omaa unelmaansa rakentamaan. Jos ei ole aiempaa kokemusta moisesta, on vaikea tietää kenet palkkaa avuksi. Kehen voi luottaa, kuka noudattaa annettuja ohjeita, kenellä on hinta-laatusuhde kohdillaan.. Toki jos omaa taitoja maanrakentamisesta, sähkötöistä, LVI-töistä jne. niin kaiken voi tehdä itse. Mutta harvalla moista osaamisrepertuaaria löytyy, saatika on vaadittavia lupia työskennellä kyseisissä tehtävissä (sähkö- ja LVI-työt). Ja jotkut asiat on vaan parempi antaa ammattilaisten hoidettavaksi. Sen olen tämän projektin aikana  kantapään kautta oppinut että yritysten joukossa on monta toimijaa, kenen sanoihin ja tekoihin ei ole luottamista. Eikä edullisin ole todellakaan se paras vaihtoehto. Onneksi kuitenkin on myös yrityksiä jotka seisovat lupaustensa takana. 

Yksi meidän urakkaan palkatuista yrityksistä oli Maansiirto J.Salminen Oy (pääsette yrityksen nettisivuille klikkaamalla nimeä). Tätä firmaa pystyn suosittelemaan käsi sydämellä kaikille Etelä-Suomen alueen maansiirtoexperttiä kaipaaville. Firman pojat ovat todella kovia tekemään töitä, he neuvovat ongelmatilanteissa ja ainakin minusta tuntui siltä että he oikeasti ovat ns. asiakkaan asialla. He tekevät juuri sen mitä lupaavat, mikä ainakin meidän projektissa osottautui harvinaisuudeksi urakoitsijoiden parissa. Yritys on erikoistunut pohjarakentamiseen ja kaivuu- sekä maansiirtotöihin. Tämän lisäksi he tekevät viherrakentamista, pihatöitä ja toimittavat multaa sekä soraa. Meille firmaa suositeltiin ja se oli muutenkin entuudestaan tuttu, joten siksi heidän palkkaaminen ei ollut vaikea päätös.

Maarakentaminen on rakennusurakassa se yksi isoimmista menoeristä. Ja se on varmasti se vaikein osio mitä budjetoida. Vaikka meillä oli mielestämme todella suuri budjetti maanrakennustöille, tuli meille kuten myös urakoitsijalle yllätyksenä mikä lopputulema oli. Lähdimme liikkeelle siitä olettamuksesta että kukkulamme on lähes pelkkää kalliota ja maanrakennukseen hyödynnettävää moreenia olisi ihan pinnassa. Jos olisimme tutkituttaneet maaperän niin totuus olisi tullut ilmi aiemmin eikä vasta tässä vaiheessa ja siihen olisi osannut varautua. Pinnassa oli useita metrejä pelkkää savea ennen kuin edes moreeni tuli vastaan, kalliosta puhumattakaan. Tämä tarkoitti sitä että tontille jouduttiin kuskaamaan maata t-o-d-e-l-l-a monta kuormaa ja kaivuutyöt paisuivat odotettua laajemmiksi. Tämän lisäksi kukkulalle menevä tie aiheutti omat ongelmansa. Vastaava mestarimme mittaili tovin kallistuksia tontilla ja ilmoitti että tietä on korotettava, pahimmillaan jopa toista metriä. Voitte vain kuvitella miten kalliiksi tuo vajaa 100 metriä tietä maamassoineen loppujen lopuksi tuli..

 

Tässä vaiheessa alkoi jo tuntumaan siltä että oliko haave omasta talosta omalla kukkulalla sittenkään kovin järkevä. Mutta kun kerta leikkiin oli ryhdytty niin ei siitä perääntyä voinut. Maa-aineksen ja tien muodostamat ongelmat eivät jääneet ainoiksi. Tontin haasteellisuus ja ennen kaikkea korkoerot aiheuttivat päänvaivaa omalta osaltaan. Olin ajatellut saavani talon taakse pienen tasaisen pihan mutta jos näin oltaisiin tehty, olisi meille tullut sinne pahimmillaan jopa 8 metriä korkea muuri. Jouduin siis tässä kohtaa tekemään tarkemmat pihasuunnitelmat jotta maan leikkaukset ja siirrot saatiin tehtyä ennen kuin talo olisi edessä. Loppujen lopuksi tontti leikattiin jopa kuuteen eri tasoon ja muu ala olikin sitten kaltevaa rinnettä.

Maarakennusvaiheessa tontillemme upotettiin kymmeniä metrejä erilaisia putkia ja johtoja sekä yksi panospuhdistamo. Puhdistamo on Green Rockin Iisi mikä kuului LVI-urakoitsijan tarjoamaan pakettiin. Lisäksi asennettiin maalämpö sekä tehtiin porakaivo ja talon pohjat. Tontilla siis hääräsi samaan aikaan maaurakoinnin poikien lisäksi sähkömies sekä LVI-urakoitsija. Tuosta viimeiseksi mainitusta minulla ei valitettavasti ole oikeastaan mitään hyvää sanottavaa, sukset meni ristiin jo alkutekijöissä ja myöhemmässä vaiheessa tästä firmasta luovuttiin.

Vaikka tämä vaihe kirpaisikin rahallisesti mojovasti, oli ilo seurata miten kukkulamme muuttui todella haasteellisesta saviviidakosta lähes jo pihaa muistuttavaksi. Tästä kuuluu iso kiitos ammattitaitoisille maaurakoitsijoille. Ja tuo epäillys siitä oliko haave omasta talosta omalla kukkulalla viisasta? Noh kyllä ne hetkellisesti unohtuivat kun seisoi tulevan talon paikalla ja katseli ympärilleen. Ei pöllömmät maisemat vai mitä sanotte?

Raivaussavotta

Heipat pitkästä aikaa! Blogi jäi reilun viikon tahattomalle "lomalle" kun meidän Teinari sairastui viime vkonloppuna sen verta pahasti että jouduimme majoittumaan hetkellisesti sairaalaan. Liekkö ironiaa vai mitä mutta tuo osasto oli täynnä Puolen hehtaarin metsän väkeä. Joka paikassa kuvia Nalle Puhista ja hänen ystävistään. Onneksi kaikki päättyi hyvin ja pääsimme vihdoin perjantaina kotiutumaan. Teinarilla vielä toipuminen jatkuu mutta josko jo juhannukseen mennessä pääsis hänkin nauttimaan kesästä täysin rinnoin :). Nyt kun on saanut hivenen paremmin levättyä, on aika taas syventyä Puolen hehtaarin kukkulan tarinaan. Yritän tiivistää tämän parin vuoden prosessin hyvin pieneksi ja napaksi kertomukseksi jotta päästään käsiksi ajankohtaisiin asioihin. 

Näitte viimeksi kuvan koskemattomasta kukkulastamme jonka ostimme alkukeväästä vuonna 2011. Se pysyikin koskemattomana reilun vuoden päivät. Tuon vuoden aikana myimme vanhan kotimme pääkaupunkiseudulta, muutimme tulevalle kotipaikkakunnalle ja aloimme suunnittelemaan edessä olevaa rakennusurakkaa. Suuntaa antava budjetti oli tehty jo tonttia ostettaessa mutta sen tarkempi pohdinta vei aikaa. Lisäksi oli tietenkin päätettävä se tärkein eli rakennettavan talon malli ja toimittaja. Näistä pohdinnoista lisää myöhemmin.. 

Ennen tonttikauppoja halusimme varmistaa kunnan rakennusvalvonnasta että saahan kyseisellä paikalle rakentaa ja millä edellytyksin. Silloinen kunnan rakennustarkastaja alustavasti lupaili että rakennuslupa saadaan. Asetimme kuitenkin varuilta ehdon tonttikaupalle mikäli lupahakemuksemme evätään. Jos lupaa ei heruisi, kauppa purkaantuisi kokonaan. Tätä suosittelen kaikille tontin ostajille ja tuleville rakentajille. Harvoin toki niin käy ettei rakennuslupaa saada, eritoten jos sen alustavasti on kunnasta tarkistanut. Maaperästä kannattaa myös teettää tutkimus jotta tiedätte minkä päälle olette mahdollisesti alkamassa rakentamaan. Me emme näin tehneet ja voin sanoa että se tuli kalliiksi..

Rakennuslupa-anomusta varten tarvitsimme rakennettavien rakennusten pohjapiirustukset, julkisivukuvat, asemapiirroksen, LVI- ja jätevesisuunnitelmat sekä energiatodistuksen. Rakennuslupaprosessi on kaikissa kunnissa lähes sama, joskin on kuntakohtaista mitä ja miten tarkkasti asioita ilmoitetaan. Meidän kunnassa tuntui olevan aika löyhää tuo suunnitelmien vaatimustaso. Harva-asutusalueille rakentamisella on siis etunsa. Koska luotimme rakennustarkastajalta  saamaamme alustavaan lupaukseen rakennusluvasta, uskalsimme aloittaa toimet tontilla. Pääsiäisenä 2012 alkoi Puolen hehtaarin kukkulalla raivaushommat talkooapujen kera.

Raivausurakkaan vierähti useita viikkoja. Meidän oli raivattava lähes koko puolen hehtaarin alue joten voitte vaan kuvitella mikä fiilis oli kun se vihdoin saatiin päätökseen. Tätä tunnetta kuvaa parhaiten toinen veljeni yllä olevassa kuvassa :). Ilman apuja tämä vaihe olisi kestänyt huomattavasti pidempää joten iso kiitos vielä kerran talkooväelle!

Tämän urakan aikana saimme lähes kaikki suunnitelmat valmiiksi ja rakennuslupahakemuksen matkaan. Olimme varautuneet pitkään odotteluun mutta lupa myönnettiin yllättävän nopeasti. Aloituskokouksen jälkeen pääsimme aloittamaan maanrakennustyöt, josta lisää seuraavalla kerralla.