Terveisiä Habitaresta!

Huh huh, johan sitä ehti taas viikko vierähtää edellisestä postauksesta. On ollut aika haipakkaa menoa viime päivät. Koulussa pukkaa näyttötöitä, työharjottelu on alkamaisillaan, pihaa pitäisi laitella talvikuntoon (tai ylipäätään johonkin kuntoon), rakentamista, sisustamista, arkea.. Jos joku haluaa lahjoittaa muutamia tunteja meikäläisen päivään niin otetaan ilomielin vastaan :). Tälle viikolle osui onneksi yksi "rauhoittumistuokio" kun pääsin käväisemään vuoden kenties odotetuimmassa sisustustapahtumassa. The one and only: Habitare vuosimallia 2015.

Minulla on yhtenä kouluprojektina meneillään eräs suhteellisen työläs sisustussuunnittelutyö. Näin ollen sitä silmällä pitäen kävin Habitaren messualuetta tarkasti läpi. Keskityin kokonaisuuksiin, väreihin, yksityiskohtiin, tekstiileihin ja valaisimiin. Kamera tosin oikutteli lähes koko reissun ajan ja akkukin loppu kriittisessä vaiheessa ennen kuin kerkesin syventymään erikoisnäyttelyihin sen enempää. Mutta näin paikan päällä olleena ja sen kaiken nähneenä voin ehdottomasti sanoa että käymisen arvoiset messut on! Jälleen kerran oli todettava että kyllä tämä maa on täynnä mielikuvituksen omaavia taitavia osaajia kenen tuotoksista kaikkien pitäisi päästä nauttimaan. Ja mitä omiin suunnitelmiin tulee niin kyllä lähti mukaan monta mahottoman hyvää ideaa jatkojalostettavaksi tuleviin prokkiksiin ;).

Lisätietoja Habitaresta löydät täältä.

Vuoden iloisin työharjoittelija

Kuten jokunen viikko sitten mainitsin, on meikäläisellä tänä vuonna edessä työharjoittelua enemmissä määrin. Muutaman avoinna olevan asian takia on harjoittelupaikan metsästys jäänyt hieman viime tinkaan. Itse työn suhteen minua askarrutti se, että mitä harjoittelulta haluan ja mikä on hyödyllisintä tulevaisuutta ajatellen. Suunnittelua vai rakentamista tai jotain ihan muuta? Isoin ongelma taitanee kuitenkin olla että haluan tehdä vähän kaikkea. Ei sisustusala ole kuitenkaan pelkästään tyynyjen pöyhistelyä tai kauniiden kuvien luontia. Alalla paiskitaan töitä toden teolla ns. niska limassa ja koitetaan parhaan mukaan tehdä toiminnasta edes jossain määrin kannattavaa näinä vaikeina talousaikoina. Mikä siis olisi paras vaihtoehto näitä edellä mainittuja asioita silmällä pitäen?

Asuntomessuilla ihastuin erityisesti erään kohteen sisustuksessa käytettyihin kattovalaisimiin (kyllä, näin pienestä se voi olla kiinni). Kokonaisuus oli muutenkin mieleen mutta ne lamput.. Oih. Talon sisustuksesta vastasi Country White, joka oli minulle suht tuntematon liike. Noiden lamppujen myötä aloin tutkimaan yritystä tarkemmin. Ja mitä kaikkea sieltä löytyikään. Monen monta asiaa mitä ilomielin kiikuttaisin omaan kotiini. Kaiken lisäksi yritys tarjoaa asiakkaille mm. sisustussuunnittelua ja järjestää paljon erilaisia tapahtumia liikkeissään. Joten siitä lähtikin taas isopyörä pyörimään. Penteles, tuonne minä halusin harjoitteluun! Ja niin viime sunnuntaina laitoin liikkeen omistajalle viestiä, tänään olin haastattelussa ja lokakuussa aloitan siellä useamman kuukauden harjoittelun. Täytyy kyllä myöntää että en muista koska olisin ollut yhtä innoissani :)! Joten tästä jatketaan aivan varmasti lisää syksymmällä.

Kuvat lainattu Country Whiten sivuilta (kuvissa Kirkkonummen ja Tuomarinkylän putiikit). Lisää tietoa Country White myymälöistä, tuotteista ja palveluista täältä.

Vanha tuoli hunningolla

Tällä viikolla oli pyhä tarkoitus aloitella sitä minun entisöinnin päätyötäni minkä deadline lähestyy kovaa vauhtia. Okei, on tässä vielä reilu kuukausi aikaa mutta sekin hurahtaa äkkiä.. Innostuin vain noista tuolihommeleista sen verta paljon että kiikutin jälleen koululle yhden (monista) projekteistani. Tämä tuolivanhus oli kovin rähjäisessä kunnossa eikä ollut ehkä kustannustehokkainta lähteä sitä korjailemaan. En kuitenkaan raaskinut tätä pois heittää, sen verta ikää sillä kuitenkin on että ihan jo sen puolesta piti sille antaa mahdollisuus.

Tarkkaa ikää ei tuolin kohdalla pysty sanomaan, mutta opettajan arvion mukaan mennään kauas 1900-luvun alkupuolelle. Tiiä sitten.. Sen kuitenkin huomasi että tuoli on täysin käsin tehty koska jokainen kohta oli erilainen ja sorvauksissa oli pieniä "kauneusvirheitä". Joku on tätä yrittänyt joitakin vuosikymmeniä sitten entrata liimailemalla uudelleen ja maalaamalla pinnat valkoisella. Halusin tuolin puupinnalle joten jälleen kerran pääsin poistelemaan maaleja. Sen poistaminen olisi helpompaa kun tuoli on osissa joten liitokset oli vedettävä auki. Se ei sitten ollutkaan ihan helppo homma. Ilmeisesti tämä edellinen tuunaaja oli käyttänyt jotain pomminvarmaa liimaa koska kappaleet eivät meinanneet millään irrota toisistaan. Löysiä olivat mutta jumissa. Asiaa hankaloitti vielä liitoskohdissa olevat kiilat. Noh, joskus on vaan ymmärrettävä antaa olla. Takuuvarmaa kiinnitystä ei pidä lähteä rikkomaan :). Eli osa jäi paikoilleen. Maalinpoistoon käytin jälleen maalinpoistoainetta sekä sikliä, jolla tuo rapistunut pinta tuntui irtoavan kuin vettä vain. 

Hommaa siinä toki oli mutta lopputuloksesta tykkään! En siis tarkoita omaa kädenjälkeä vaan tuota puupintaa mitä maalin alta paljastui. Jos verrataan nykyaikaiseen teolliseen tuotantoon niin kyllä vanha puukaluste vie voiton mennen tullen. Toki elämän jäljet tässä näkyvät enkä ihan kaikkia maalitäpliä saanut pois mutta silti uskoin tästä tulevan varsin viehättävä yksilö :).

Seuraavaksi oli vuorossa liimauspalapeli. Sen aiemman pinnatuolin liimaus oli lastenleikkiä tähän verrattuna. Annan muuten vinkkiviitosen mitä kannattaa noudattaa jos koskaan vastaavaa teet. Merkkaa jokainen osa numerolla tms. mikäli joudut huonekalun syystä tai toisesta purkamaan. Muistin tuon merkkauksen pinnojen kohdalla mutta jalkojen osalta se jäi. Ja siinä menikin sitten jokunen tovi ennen kuin palikat löysi oman paikkansa. Kuten alussa mainitsin, oli jokainen osa hivenen erilainen joten ei voinut tarkkaa sanoa mikä kuuluu mihinkäkin.  Mitä taas tulee itse liimaamiseen niin kyllä ne apukädet on poikaa. Uskon että tässä kohtaa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa :D.

Liimaamisen jälkeen öljysin vielä tuolin suojaavan pinnan saamiseksi. Muuta se ei sitten mielestäni tarvinnutkaan. Tässä se on, minun epätäydellisen täydellinen tuoli :). Työvoitto, sanoisin. Ylpeä olen. Mitäs sanotte te?

Wuosisatamarkkinat

Täällä meidän huudeilla ehdottomasti vuoden isoin tapahtuma on Wuosisatamarkkinat. Vaikka Vihdin seudulla on tullut asusteltua jo neljä vuotta, voin nolona myöntää etten koskaan ole kyseisessä tapahtumassa käynyt. Paljon olen tarinaa aiheesta kuullut ja törmännytkin niihin käsittämättömiin ruuhkiin mitä kylänraitille ja sen läheisyyteen syntyy kun markkinat käynnistetään. Tänä vuonna päätin kuitenkin uskaltautua siihen ihmisvilinään mukaan ihan markkinavieraan toimessa enkä vain ajanut vauhdilla ohi. Ja onneksi näin tein, vallan miellyttävä kokemus :)!

Vuoden 2015 markkinat oli järjestykseltään yhdeksännet. Markkinat muodostuivat yli 200 erilaisen toimijan luomasta kokonaisuudesta, jossa oli tarjolla käsitöitä, vanhoja tavaroita, ns. old school- tekniikalla valmistettuja tuotteita sekä luomu- ja lähituotannon herkkuja. Tämän lisäksi markkinoilla esittäytyi seurakunnan edustajia, erilaisia yhdistyksiä, järjestöjä, yrityksiä sekä matkailu- ja harrastuspalveluiden tuottajia. Niin ja koska kyseessä on koko perheen tapahtuma, ei lapsiakaan oltu unohdettu. Oli pomppulinnaa, VPK:n järjestämiä harjoituksia, poniratsastusta, musiikkia, jumppaa, lukuisia eläinystäviä yms. Joten siis todella paljon katseltavaa ja koettavaa yhdelle päivälle. Helteestä ja valtavasta ihmismassasta huolimatta naurua sekä musiikkia kuului joka puolelta ja ihmiset näyttivät nauttivan todella tunnelmasta sekä miljööstä. Puhumattakaan niistä kaikista taidonnäytteistä ja herkuista joita tarjolla oli. Jos olisin todella rahakas niin mukaan oltais tempastu vaikka mitä. Mutta nyt oli tyydyttävä vain yhteen tuotteeseen, jonka ostamisesta yllätyin vähän itsekkin. Näette sen postauksen lopussa.. 

Wuosisatamarkkinoiden ydin koostuu pikkukojuista joissa olevat esiteltävät ja myytävät tuotteet ovat käsin tehtyjä, uniikkeja tai itse tuotettuja. Vihdin kylän miljöö suo markkinoille teeman mukaiset puitteet hienosti ja myyjät ovat panostaneet vimosen päälle pukeutuen kuin entisaikojen maalaisukot- ja akat. Kuten varmaan kuvista huomasitte, oli tarjonta todella runsas. Eli varmasti jokaiselle löytyy jotain ihasteltavaa sekä kenties kotiin vietävää. Siitä puheenollen, se aarre mikä meille markkinoilta kotiin kantautui.. Noh se on pää. Hirven pää, tarkemmin sanottuna. En kenties ihan ensimmäisenä moista olisi lähtenyt ostamaan mutta tuossa se nyt nököttää takan päällä. Eräs pikkupoika ihasteli sitä kovin kehumalla kuinka hienon hieno se on joten kaippa se on häntä uskominen :). 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.. Nähdään markkinoilla ensi vuonna! Hyvää yötä ;). 

 

Lisätietoja Wuosisatamarkkinoista löydät täältä.