Maukasta taidetta

Käsillä tekeminen on ainakin itselle osoittautunut tässä vuosien varrella eräänlaiseksi terapiaksi. Enkä tarkoita vain sisustamista tai rakentamista vaan myös askartelua ja erilaisia käsitöitä. En väitä olevani ammattilainen näiden saralla mutta olen kuitenkin aina parhaani yrittänyt. Ja ehkä jopa joskus jotain kaunista saanut aikaan. Ihailenkin niitä keneltä löytyy se todellinen käsillä tekemisen taito. Suomi on pullollaan ammattilaisia ja harrastajia  joiden käsissä syntyy kauniita ja yksilöllisiä tekeleitä. Tuotesuunnittelijoita, taiteilijoita, ompelijoita, puuseppiä yms. Sunnuntain kummitytön rippijuhlan inspiroimana ajattelin kuitenkin tehdä esittelyn sellaisesta osaamisesta mikä ei liity sisustamiseen mutta kädentaitoihin kyllä. Se vaatii kärsivällisyyttä, osaamista, mielikuvitusta ja ennen kaikkea leipurintaitoja. 

Viime vuosina on noussut tuo kakkujen leipominen suureen suosioon. Kakut eivät ole enää niitä perinteisiä mansikkakermahöttöjä vaan niistä tehdään upeita ja yksityiskohtaisia luomuksia. Maukkaita taideteoksia vailla vertaa. Meidän suvussa on pari taitavaa naista kenen käsissä syntyy mitä upeampia kakkuja. Ja vaikka askartelua harrastankin niin tällaisessa hommassa nostaisin kädet ilmaan alta aikayksikön. Kuten varmaan keittiö-postauksesta tuli ilmi, tämä nainen ei paljon kokkailuja harrasta leipomisesta puhumattakaan! Mutta maistelun puolella olen kyllä tosi pro ja näitä teoksia on myös katselun ohella mukava napostella :)!

Saanen siis esitellä: Makiaa taidetta Julian ja Ullan tapaan

 

 

GIVE ME A FOOD! #Peto on irti ja silleen

Jos minulta kysyttäisiin mikä sisustustyyli olisi sitä ominta "lajia" niin olisi todella vaikea vastata. Olen hyvin kaikkiruokainen mielensämuuttaja jonka perässä ei pysy kukaan. Siksi kiintokalusteiden valinta omaan taloon oli vähintääkin hankala operaatio. Ratkaisut saatiin kuitenkin vietyä loppuun asti ja ne tehtiin talon tyylille uskollisina. Me asutaan maalla, maalaistalossa, keskellä peltoja, naapureina possuja, lehmiä, hevosia ja lampaita. Ehkä pari ihmistäkin.. Olisi hyvin vaikea istuttaa tänne ultra-modernia kalustusta enkä edes koe sellaisen olevan tarpeen. Ainakaan tällä hetkellä :).

Puolen hehtaarin kukkulalle kiintokalusteet valittiin Puustellin valikoimasta. Sieltä tilattiin keittiön, kodinhoitohuoneen ja kylpyhuoneen kalusteet. Kauppaan kuului myös kodinkoneet ja altaat. Tämän kertaisessa postauksessa pääsette tutustumaan meidän keittiöön. Aloitetaan siis tuttuun tapaan rakennusvaiheesta..

Mainittakoon tässä kohtaa että vaikka kuvista voisi päätellä että talo on lapsityövoimalla rakennettu niin näin ei ole. Kyllä me aikuisetkin jotain tehtiin :). Kittaushommien ja pohjamaalauksen jälkeen alkoi tällä neidillä pintamaalausurakka. Olin valinnut pinnoitteeksi Tuntu Hieno efektimaalin. Tavoitteena oli saada pinnasta "elävä" mutta hillitty. Valitsin sävyiksi Tikkurilan X487 Laastin ja H497 Kaoliinin. Pohjalle tummempi ja pintaan vaaleampi. Toteutus oli hidasta koska minun piti tehdä pieni alue kerrallaan. Vedin ensin maalia sikin sokin pensselillä ja sen jälkeen töpöttelin sienellä päälle. Tein saman käsittelyn molempiin kerroksiin. Lisäksi yhdelle seinälle maalattiin pieni alue liitutaulumaalilla jotta meidän Teinari pääsis toteuttamaan taiteellista puoltaan.

 

  
Näin kuvista pinta ei tule esiin samalla tavalla mitä luonnossa. Mutta lopputulos miellytti silmää. Muutaman vuoden kokeilun jälkeen voisin kuitenkin todeta etten valitsisi Tuntoa keittiöön enään uudelleen. Eritoten näin vaaleaa. Vaikka pinnan karheus on todella lievää, tarttuu siihen silti kaikki lika äärettömän helposti. Ja se on ennen kaikkea lähes mahdotonta puhdistaa ilman että maalipinta kärsisi. Joten varmaan on täällä tulossa vielä uutta maalausurakkaa..

Lattiaan valitsimme laatat. Olin tykästynyt tuohon ns. salmiakkikuvioon lattioissa jo aiemmin blogeja ja lehtiä selaillessa joten tätä lähdettiin kokeilemaan meilläkin. Alunperin olisin halunnut musta-valkoisen kokonaisuuden mutta luojan kiitos emme siihen lähteneet. Voisin kuvitella että se olisi alkanut kaihertamaan jossain vaiheessa, niin suuri kontrastiero kuitenkin on. Laatoituksen valmistuttua miehet kävivät keittiön asennuspuuhiin.

Asennus tapahtui kahdelta raavaalta mieheltä suht' sutjakkaasti. Pääsin siis nopeasti antamaan tilalle sen viimeisen silauksen. Ja tällainen meidän maalaiskeittiöstä sitten loppukädessä tuli.

 

Vaikka itse sanonkin, niin mielestäni keittiö on yksi tämän talon parhaista paloista. Puitteet löytyvät innokkaimmallekkin kokille. Myönnettäköön, olemme ns. pizzaihmisiä joten ehkä tila on vähän liiankin varusteltu tarpeeseen nähden. Teinarinkin pitää välissä muistuttaa vanhempia ruokinnan tärkeydestä :D. Tosin sillä on aina nälkä.. Mutta ehkä tämä vielä jonain päivänä oppii kokkailujen salat ja touhuaa tuolla essu likasena!