Hitaasti mutta varmasti

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, olimme päättäneet sisäpuolen työt tehdä itse niiltä osin mitä pystyttiin. Toki meillä oli sähkömies, putkimies sekä muurari käytössä ja lattiavalunkin teki palkattu porukka. Mutta paljon tekemistä oli silti. Iso-O toimi meidän asiantuntijana (entisenä raksamiehenä) isäni ohella ja minä toin oman panokseni amatöörin innokkuudella. Ja olihan meillä taustalla kuitenkin jo useampi remppa tehtynä. Justiinsa. On ehkä hivenen eri asia remontoida pieniä kerrostalohuoneistoja (joissa niissäkin on jo hommaa!) kuin rakentaa vajaan parin sadan neliön talo raakapinnoista valmiiseen asti. Ja se iskostui matkan varrella meihin äärettömän hyvin. Laitan tähän alkuun heti supistetun kuvakoosteen siitä mitä kaikkea sitä puuhattiinkaan ennen kuin edes mietittiin pintoja. Jälleen kerran: Kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa.

 

 

 

Ja tässä vain murto-osa kuvista. Hyvin tiiviisti lueteltuna meidän siis piti: Eristää, villoittaa, hioa, rakentaa väliseinät, tehdä katolle rungot ja piilottaa putket tekemällä niille rungot, asentaa kipsilevyt seiniin ja kattoon, tasoittaa,hioa, kitata, tasoittaa, hioa, kitata, tapella urakoitsijoiden kanssa, siivota, kantaa tavaraa, kantaa todella paljon tavaraa, kantaa vielä lisää tavaraa.. Vaikka meillä oli apuna mm. Pikku-M niin silti väsy alkoi painaa paljon. Rakentaminen on raskasta ja jos vielä sen päälle käyt töissä niin kyllä on paukut vähissä. Tämän lisäksi meillä alkoi aika loppua kesken. Olimme päättäneet muuttoajankohdasta jo aiemmin ja siinä halusimme pysyä. Joten päädyimme tekemään ehkä sen pahimman mahdollisen virheen mitä rakentaja voi tehdä: Muutetaan keskeneräiseen. Jotenkin minä jo silloin tiesin mitä siitä seuraa mutta vaihtoehdot oli aika vähissä..

Palatkaamme siis tähän päivään. Minkä luulette tilanteen nyt olevan? Kyllä, projekti on edelleen kesken. Yläkerta ei vielä ole käytössä ja alhaaltakin listoja puuttuu sieltä täältä. Raksataan siis edelleen.. Kovat oppirahat on maksettu ja kantapään kautta asioita opittu. Toisaalta hyvä niin koska virheistä oppii mutta kun helpommallakin pääsisi. Siksi haluankin nyt listata tähän muutamia asioita mitä suosittelen pohdiskelemaan sikäli olette harkitsemassa oman talon rakentamista.

Pistä vaaleanpunaiset lasit päähän ja kuvittele olevasi miljonääri?

On valitettava tosiasia että vain harva meistä syntyy tähän maailmaan taskut pullollaan rahaa. Ja rakentaessa sitä palaa. Laatikaa kunnollinen budjetti jo ennen kuin mitään on lyöty lukkoon ja ennen kaikkea pysykää siinä. Jos jokin osa menee yli, on jostain vähennettävä. Kassa ei ole pohjaton.

On ok muuttaa mieltänsä?

Juu toki on. Mutta se kannattaa tehdä ennen kuin on jo nimet paperilla. Sen jälkeen kaikki maksaa. Ja paljon. Muutostöitä tuskin kukaan budjettiinsa on lisännyt?

Tänään mä tykkään tosta, huomenna ehkä kuitenkin tosta?

Valitkaa alusta alkaen sellainen talo ja sellaiset materiaalit mitkä on mahdollisimman neutraaleja. Niitä on helpointa muokata haluamaansa suuntaan myöhemmässä vaiheessa mm. huonekaluilla, tekstiileillä, maaleilla jne. Tiedän että tässä maassa on ihmisiä jotka ovat rakentaneet useamman talon.. Mutta helpommalla pääsee kun vaihtaa verhot.

Olen terminaattori, jaksan mitä vaan?

Ei, et ole. Ihminen ei kestä mitä vaan. Jos viipotat menemään 24/7 niin jossain vaiheessa jokin kohta romahtaa. Kunto tai mieli tai jopa molemmat. Ihminen tarvitsee lepoa elääkseen. Jos käyt samalla töissä kun rakennat ja jos budjetissa on tilaa niin palkkaa apuja. Kiität itseäsi myöhemmin.

Mun parisuhde on kuin Ruususen unta?

Luuletteko että on pelkkää legendaa kun sanotaan että joka toinen pari päätyy eroon rakennusprosessin aikana tai sen jälkeen? Rakentaminen venyttää ihmisen sen maksimisietorajoille. Se vaatii parisuhteelta todella paljon mikäli siitä halutaan voittajana selvitä. On helpompi tapella kuin ymmärtää ja antaa anteeksi. Eritoten väsyneenä. Joten olkaa todella varmoja suhteestanne ennen kuin tähän leikkiin ryhdytte. Ja jos ryhdytte niin koittakaa ymmärtää ja antaa anteeksi.

Kaikki urakoitsijat ja yritykset ovat luotettavia?

Joukossa on monta helmeä jotka oikeasti tekevät töitä sen rahan eteen. Mutta löytyy myös monta sellaista joiden ei edes pitäisi saada työskennellä alalla. Varsinkin ensikertalaisia rakentajia on helppo höynäyttää mikäli ei ole ihan kartalla siitä missä mennään. Pyytäkää suosituksia, tusinoittain tarjouspyyntöjä, älkää ottako halvinta ja pitäkää puolianne. Te olette asiakas, te maksatte ja teillä on oikeus vaatia. Älkääkä nielkö ihan kaikkea mitä teille sanotaan. Meidän tapauksessamme esim. tämä projektin venyminen johtuu osittain keskeneräisistä urakointihommista joista on taisteltu jopa ihan lakimiesten välityksellä. Taistelu on uuvuttavaa mutta palkitsee varmasti jossain vaiheessa. Ainakin toivon niin..

On ihan ok muuttaa keskeneräiseen taloon?

On se. Mutta muuton jälkeen on suuri riski että iskee ns. raksamasis. Toisin sanoen K-A-I-K-K-I H-I-D-A-S-T-U-U.. Tavarat on jo sisällä ja täällä voi asua. Mikä kiire valmiissa maailmassa? Ensin menee viikko ettei tehdä mitään, sitten toinen, kohta jo kuukausi.. On paljon helpompaa keksiä tekosyitä tekemättömyydelle kuin tehdä asioita. Sen lisäksi jos joudutte muuttamaan keskeneräiseen niin oletteko ottaneet sen huomioon mm. säilytystiloissa? Onko kaikki raksamateriaalit jo pihalla ja vaivaisen pressun alla? Ennen kuin huomaattekaan on rahaa palanut enempi väliaikaisiin ratkaisuihin ja uusiin materiaaleihin kuin jos olisitte tehneet kerralla loppuun. Plus että keskeneräisyys on todella ahdistavaa! Näet koko ajan sen mitä pitäisi tehdä.. Voiko stressaavampaa asiaa olla?

Mä aloitan bloggaamisen heti kun talo on valmis?

Noh sitä saisi sitten odotella vieläkin. Meidän talo nyt on muutenkin kesken ja tarinaa riittää mutta tosiasia on ettei omakotitalot tule koskaan olemaan täysin valmiita. Pihat vaativat jatkuvaa ylläpitoa, taloa pitää huoltaa, nurmikot leikata, lumet luoda, tehdä takkapuita, korjausmaalata, korjata myrskyvaurioita.. Joten koskaan ei voi odottaa talon olevan täysin 100% valmis. Jos tällaista olettaa niin ei kannata lähteä omakotitalokaupoille.

Kaikesta huolimatta olen kiitollinen siitä mitä minulla on. Asun rauhallisella paikalla omalla kukkulalla kauniissa talossa. Rakennusprosessi on ollut rankka ja matkan varrella on sattunut paljon. Toki jokainen rakennustarina on yksilöllinen ja en voi omaa kokemaani yleistää. Tämä on vain yhden naisen kertomus yhdestä rakennusprojektista. Mutta ensimmäinen kerta opettaa jo niin paljon että harva toiste lähtee yrittämään. Nyt kuitenkin tiedätte mitä jatkossa täällä tullaan mm. käsittelemään :). Rakentaminen jatkuu Puolen hehtaarin kukkulalla.. Josko kuitenkin jo niihin sisustusjuttuihinkin eksyttäis, jopa tämä pelkkä kuvien plärääminen raksaamisesta on rankkaa! Mutta nyt nukkumaan, on JUHANNUS!