Se tie oli pitkä ja kivinen...

Rakentamista aloitettaessa on rakennuttajan valittava liuta urakoitsijoita kenen kanssa lähteä sitä omaa unelmaansa rakentamaan. Jos ei ole aiempaa kokemusta moisesta, on vaikea tietää kenet palkkaa avuksi. Kehen voi luottaa, kuka noudattaa annettuja ohjeita, kenellä on hinta-laatusuhde kohdillaan.. Toki jos omaa taitoja maanrakentamisesta, sähkötöistä, LVI-töistä jne. niin kaiken voi tehdä itse. Mutta harvalla moista osaamisrepertuaaria löytyy, saatika on vaadittavia lupia työskennellä kyseisissä tehtävissä (sähkö- ja LVI-työt). Ja jotkut asiat on vaan parempi antaa ammattilaisten hoidettavaksi. Sen olen tämän projektin aikana  kantapään kautta oppinut että yritysten joukossa on monta toimijaa, kenen sanoihin ja tekoihin ei ole luottamista. Eikä edullisin ole todellakaan se paras vaihtoehto. Onneksi kuitenkin on myös yrityksiä jotka seisovat lupaustensa takana. 

Yksi meidän urakkaan palkatuista yrityksistä oli Maansiirto J.Salminen Oy (pääsette yrityksen nettisivuille klikkaamalla nimeä). Tätä firmaa pystyn suosittelemaan käsi sydämellä kaikille Etelä-Suomen alueen maansiirtoexperttiä kaipaaville. Firman pojat ovat todella kovia tekemään töitä, he neuvovat ongelmatilanteissa ja ainakin minusta tuntui siltä että he oikeasti ovat ns. asiakkaan asialla. He tekevät juuri sen mitä lupaavat, mikä ainakin meidän projektissa osottautui harvinaisuudeksi urakoitsijoiden parissa. Yritys on erikoistunut pohjarakentamiseen ja kaivuu- sekä maansiirtotöihin. Tämän lisäksi he tekevät viherrakentamista, pihatöitä ja toimittavat multaa sekä soraa. Meille firmaa suositeltiin ja se oli muutenkin entuudestaan tuttu, joten siksi heidän palkkaaminen ei ollut vaikea päätös.

Maarakentaminen on rakennusurakassa se yksi isoimmista menoeristä. Ja se on varmasti se vaikein osio mitä budjetoida. Vaikka meillä oli mielestämme todella suuri budjetti maanrakennustöille, tuli meille kuten myös urakoitsijalle yllätyksenä mikä lopputulema oli. Lähdimme liikkeelle siitä olettamuksesta että kukkulamme on lähes pelkkää kalliota ja maanrakennukseen hyödynnettävää moreenia olisi ihan pinnassa. Jos olisimme tutkituttaneet maaperän niin totuus olisi tullut ilmi aiemmin eikä vasta tässä vaiheessa ja siihen olisi osannut varautua. Pinnassa oli useita metrejä pelkkää savea ennen kuin edes moreeni tuli vastaan, kalliosta puhumattakaan. Tämä tarkoitti sitä että tontille jouduttiin kuskaamaan maata t-o-d-e-l-l-a monta kuormaa ja kaivuutyöt paisuivat odotettua laajemmiksi. Tämän lisäksi kukkulalle menevä tie aiheutti omat ongelmansa. Vastaava mestarimme mittaili tovin kallistuksia tontilla ja ilmoitti että tietä on korotettava, pahimmillaan jopa toista metriä. Voitte vain kuvitella miten kalliiksi tuo vajaa 100 metriä tietä maamassoineen loppujen lopuksi tuli..

 

Tässä vaiheessa alkoi jo tuntumaan siltä että oliko haave omasta talosta omalla kukkulalla sittenkään kovin järkevä. Mutta kun kerta leikkiin oli ryhdytty niin ei siitä perääntyä voinut. Maa-aineksen ja tien muodostamat ongelmat eivät jääneet ainoiksi. Tontin haasteellisuus ja ennen kaikkea korkoerot aiheuttivat päänvaivaa omalta osaltaan. Olin ajatellut saavani talon taakse pienen tasaisen pihan mutta jos näin oltaisiin tehty, olisi meille tullut sinne pahimmillaan jopa 8 metriä korkea muuri. Jouduin siis tässä kohtaa tekemään tarkemmat pihasuunnitelmat jotta maan leikkaukset ja siirrot saatiin tehtyä ennen kuin talo olisi edessä. Loppujen lopuksi tontti leikattiin jopa kuuteen eri tasoon ja muu ala olikin sitten kaltevaa rinnettä.

Maarakennusvaiheessa tontillemme upotettiin kymmeniä metrejä erilaisia putkia ja johtoja sekä yksi panospuhdistamo. Puhdistamo on Green Rockin Iisi mikä kuului LVI-urakoitsijan tarjoamaan pakettiin. Lisäksi asennettiin maalämpö sekä tehtiin porakaivo ja talon pohjat. Tontilla siis hääräsi samaan aikaan maaurakoinnin poikien lisäksi sähkömies sekä LVI-urakoitsija. Tuosta viimeiseksi mainitusta minulla ei valitettavasti ole oikeastaan mitään hyvää sanottavaa, sukset meni ristiin jo alkutekijöissä ja myöhemmässä vaiheessa tästä firmasta luovuttiin.

Vaikka tämä vaihe kirpaisikin rahallisesti mojovasti, oli ilo seurata miten kukkulamme muuttui todella haasteellisesta saviviidakosta lähes jo pihaa muistuttavaksi. Tästä kuuluu iso kiitos ammattitaitoisille maaurakoitsijoille. Ja tuo epäillys siitä oliko haave omasta talosta omalla kukkulalla viisasta? Noh kyllä ne hetkellisesti unohtuivat kun seisoi tulevan talon paikalla ja katseli ympärilleen. Ei pöllömmät maisemat vai mitä sanotte?