Anturan valupäivänä Suomen kesä alkoi taas näyttämään todellista luontoaan. Sateisesta ja sangen kosteasta kelistä huolimatta tästä vaiheesta selvittiin kunnialla. Alunalkaen meillä oli pieni epäillys Formexin keston suhteen mutta suotta. Oikein hyvin kestivät tuon valtavan betonimassan mitä niihin työnnettiin.
Anturan kuivuessa tontille saapui monta lavaa Lakan harkkoja. Meillä ei ollut sokkelin teosta minkäänlaista aiempaa kokemusta. Hyvät lähtökohdat siis.. Eihän nämä perustukset ole kuin vain ehkä se yksi tärkeimmistä huomioon otettavista asioista mitä talon rakentamiseen tulee. Jos tämän ns. sössii, niin myöhemmässä vaiheessa tulee todella kalliiksi ja lähes mahdottomaksi tehdä korjauksia. Onneksi meillä oli/on tukena ja neuvonantajana paljon kokenut isäni koko tämän puljun rakennusajan, muussa tapauksessa olisi saattanut niin tässä kuin monessa muussakin kohtaa mennä sormi suuhun.
Jokainen varmasti tietää sen jo ihan maalaisjärjellä että sateella ei muuraus kannata. Niinpä niin. Ja miten kävi meille? Joka kerta kun valjastit vanhan betonimyllyn
valmiiksi ja pistit kuraleikit pystyyn, alkoi satamaan. Tihkuen,
kaataen, sivuttain, paikoittain. JOKA KERTA. Talon toimitus alkoi
uhkaavasti lähestymään joten meidän oli pakko keksiä ratkaisu. Tämä
Justiina ajoi lähimpään Hong Kongiin ja osti sieltä kasan
huvilatelttoja. Tapansa kullakin. Mutta toimi!
Ja muutama sataa harkkoa myöhemmin sokkeli oli valmis. Haasteista huolimatta. Eristys- ja täyttöhommat jätimme suurimmalti osin ammattilaisille. Joten soitto taas jo aiemmin mainituille maanrakennuspojille ja muutamassa päivässä alkoi hommat näyttämään siltä että olimme valmiita vastaanottamaan kallisarvoisen talomme. Lattiavalun teon päätimme jo aiemmin jättää vasta siihen vaiheeseen kun meillä olisi katto päämme päälle. Ja kun Suomen kesästä ja keleistä oli kyse, tehtiin kerrankin viisas päätös!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti